Miehen sterilisaatio (vasektomia) – pysyvä ehkäisymenetelmä

Mikä on miehen sterilisaatio?

Miehen sterilisaatio eli vasektomia on pysyvä kirurginen ehkäisymenetelmä miehille. Vasektomiassa miehen siemenjohtimet katkaistaan, jotta siittiöt eivät enää pääse siemennesteeseen. Tämän toimenpiteen seurauksena miehelle aiheutuu pysyvä hedelmättömyys, eli hän ei pysty enää saattamaan kumppaniaan raskaaksi. On tärkeää huomata, että vasektomian jälkeen miehen seksuaalinen kyky, halu tai potenssi eivät heikkene – ainoastaan hedelmöityskyky poistuu. Siemennesteen määrä ja ulkonäkö säilyvät lähes ennallaan, sillä siittiösolut muodostavat vain pienen osan siemennesteestä.

Sterilisaatio on tarkoitettu lopulliseksi ehkäisykeinoksi. Toimenpide on yleensä peruuttamaton, joten päätöstä on harkittava tarkkaan. Miehen sterilisaatio (arkikielessä usein vasektomia, joskus virheellisesti myös vasektomi) sopii henkilölle, joka on varma ettei halua biologisia lapsia tulevaisuudessa tai perheen lapsiluku on jo täynnä. Menetelmä on erittäin tehokas: oikein tehtynä ja onnistuneena vasektomian ehkäisyteho on yli 99 %. Se on yksi luotettavimmista ehkäisytavoista, eikä siihen liity päivittäistä muistamista tai hormonien käyttöä.

Miesten sterilisaatiota pidetään myös turvallisena toimenpiteenä. Koska kyseessä on melko pieni leikkaus paikallispuudutuksessa, vakavat komplikaatiot ovat harvinaisia. Kuten kaikissa kirurgisissa toimenpiteissä, myös vasektomiassa on kuitenkin pieni riski esimerkiksi verenvuodolle, tulehdukselle tai jälkikivulle. Yleensä toipuminen on nopeaa, ja suurin osa miehistä palaa arkeen muutamassa päivässä.

On myös syytä oikaista yleinen harhaluulo: vasektomia ei ole sama asia kuin kastraatio. Toimenpiteessä ei poisteta kiveksiä eikä vahingoiteta niitä, vaan ne jatkavat normaalia hormonituotantoaan (kuten testosteronin erittymistä) vasektomian jälkeenkin. Mies tuottaa yhä siittiöitä kiveksissään, mutta katkaistun siemenjohtimen takia siittiöt eivät pääse osaksi siemennestettä ja ne lopulta imeytyvät harmittomasti elimistöön. Miehen fyysiset piirteet, seksuaalinen vietti tai ”miehisyys” eivät siis muutu sterilisaation seurauksena.

Miehen ehkäisy ja vasektomia

Miehille tarkoitettuja ehkäisymenetelmiä on verrattain vähän verrattuna naisten ehkäisyvaihtoehtoihin. Yleisimmät miehen ehkäisykeinot ovat kondomi, joka on tilapäinen ja yhdynnän aikainen suoja, sekä ehkäisymenetelmistä lopullisin eli sterilisaatio. Miehet voivat myös turvautua niin sanottuun keskeytettyyn yhdyntään (ns. vetäytyminen), mutta se on epävarma menetelmä raskauden ehkäisyyn. Hormonipohjaisia ehkäisykeinoja miehille (esimerkiksi “miesten e-pilleri”) on tutkittu jo pitkään, mutta toistaiseksi markkinoilla ei ole laajasti käytössä olevaa miesten hormonaalista ehkäisyvalmistetta. Useita kokeellisia menetelmiä (esimerkiksi miehille suunnattuja hormonaalisia ehkäisyinjektioita, geelejä ja muita tapoja estää siittiöiden tuotanto tai toiminta tilapäisesti) on tutkittu, mutta mikään niistä ei ole vielä edennyt yleiseen käyttöön. Näin ollen pysyvää ehkäisyä haluavalle miehelle vasektomia on käytännössä ainoa varma vaihtoehto.

Vasektomia on myös menetelmä, joka mahdollistaa vastuun jakamisen ehkäisyssä. Monissa parisuhteissa nainen on käyttänyt hormonaalisia ehkäisykeinoja tai kierukkaa vuosikausia. Kun lapsiluku on saatu täyteen tai raskauksia halutaan välttää pysyvästi, voi mies sterilisaatiolla kantaa oman osansa ehkäisyvastuusta. Vasektomiaan liittyy se etu, että toimenpiteen jälkeen ehkäisystä ei tarvitse huolehtia jokapäiväisesti – ei enää muistettavia pillereitä, ehkäisyvälineiden hankintaa tai hormonien sivuvaikutuksia. Tämä voi tuoda vapautuneisuutta ja huolettomuutta seksuaalielämään sekä miehelle että kumppanille. Joissakin tapauksissa on raportoitu, että kumppanin seksuaalinen halukkuus on jopa lisääntynyt sen jälkeen, kun ehkäisystä ei tarvitse huolehtia raskauden pelossa.

On hyvä tiedostaa, että vasektomia ei suojaa sukupuolitaudeilta. Kondomin käyttö on yhä tarpeen, jos halutaan ehkäistä seksitautien tarttuminen. Sterilisaatio ainoastaan estää raskauden alkamisen, joten se soveltuu parhaiten vakiintuneeseen elämäntilanteeseen, jossa ehkäisyn päätarkoitus on raskauden ehkäisy pitkäaikaisessa parisuhteessa tai henkilölle, joka elää esimerkiksi vakaassa suhteessa eikä ole huolta seksitautiriskistä.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että naisen sterilisaatio on kirurgisesti suurempi toimenpide (vaatii nukutusta ja vatsaontelon tähystysleikkauksen), kun taas miehen sterilisaatio on yksinkertaisempi toimenpide paikallispuudutuksessa. Tästä syystä monet pariskunnat suosivat mieluummin miehen vasektomiaa kuin naisen munanjohtimien katkaisua, jos pysyvään ehkäisyyn päädytään. Lisäksi nykyaikana naisille on tarjolla hyvin tehokkaita pitkäaikaisia mutta palautuvia ehkäisymenetelmiä, kuten hormonikierukka, minkä vuoksi naisten sterilisaatioiden määrä on vähentynyt. Toisaalta miesten halukkuus kantaa vastuuta ehkäisystä on kasvanut, ja vasektomia nähdään luonnollisena ratkaisuna monissa perheissä lapsiluvun täyttymisen jälkeen.

Tilastojen valossa miesten sterilisaatio on yleistynyt Suomessa viime vuosina. Vuonna 2023 Suomessa tehtiin noin 2900 sterilisaatiota, joista noin kolme neljästä tehtiin miehille. Toisin sanoen miesten osuus kaikista sterilisaatioista on kasvanut merkittävästi – vielä parikymmentä vuotta sitten naisten sterilisaatiot olivat yleisempiä, mutta nykyään yhä useampi mies päätyy vasektomiaan. Miehen sterilisaation keski-ikä on Suomessa noin 40 vuotta (naisilla vastaavasti noin 37 vuotta). Tämä kuvastaa sitä, että yleensä miehet hakeutuvat vasektomiaan hieman vanhempina, usein siinä vaiheessa kun perhe on perustettu ja lapsiluku koetaan riittäväksi. Myös kansainvälisesti vasektomia on yleinen toimenpide: arviolta kymmeniä miljoonia miehiä (yli 50 miljoonaa) on maailmassa ollut vasektomiassa, ja monissa maissa – kuten esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Kanadassa ja Uudessa-Seelannissa – se on varsin tavallinen ehkäisymenetelmä perheensä perustaneille miehille.

Vasektomian kriteerit Suomessa

Suomessa miehen (ja naisen) sterilisaatiota säätelee sterilisaatiolaki (vuodelta 1970, muutoksin 1985). Lain mukaan tietyt edellytykset on täytyttävä, jotta sterilisaation saa suorittaa henkilön pyynnöstä. Nämä kriteerit ovat samat sukupuolesta riippumatta, mutta käytännössä niitä sovelletaan sekä miesten vasektomiaan että naisten sterilisaatioon. Keskeisimmät sterilisaation (vasektomian) kriteerit Suomessa ovat:

• Ikä tai lapsiluku: Henkilön tulee olla vähintään 30-vuotias TAI hänellä on vähintään kolme alaikäistä lasta. Lapsilukuun lasketaan mukaan myös aviopuolison alaikäiset lapset, jos heitä on yhteensä kolme.
• Terveydelliset syyt: Sterilisaatio voidaan tehdä myös nuoremmalle, jos raskaus vaarantaisi henkilön hengen tai terveyden. Esimerkiksi vakava sairaus, joka tekisi raskaudesta hengenvaarallisen, voi oikeuttaa sterilisaation iästä riippumatta.
• Ehkäisymenetelmien soveltumattomuus: Jos henkilön mahdollisuudet ehkäistä raskaus muilla tavoilla ovat poikkeuksellisen huonot, sterilisaatio voidaan sallia erityistapauksessa. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että kaikki muut ehkäisymenetelmät ovat vasta-aiheisia tai aiheuttavat vakavia terveysongelmia.
• Perinnöllinen vakava sairaus: Jos on perusteltua syytä olettaa, että henkilön jälkeläisillä olisi vaikea perinnöllinen sairaus tai vamma, voidaan sterilisaatio tehdä, jottei tätä sairautta siirry eteenpäin.
• Kyvyttömyys hoitaa lapsia: Jos henkilön sairaus tai muu vastaava tekijä vakavasti rajoittaa kykyä hoitaa lapsia, sterilisaatio voidaan harkita esimerkiksi vaikeiden psyykkisten ongelmien tai toimintakykyä heikentävien sairauksien yhteydessä.

Yleisimmät perusteet, joilla vasektomiaan hakeudutaan, ovat kuitenkin ikä tai lapsiluku – valtaosa miehistä, jotka sterilisaation saavat, ovat yli 30-vuotiaita tai heillä on jo lapsia. Lain mukaan kahdessa ensimmäisessä kohdassa (30 vuoden ikä tai 3 lasta) riittää yhden lääkärin päätös sterilisaation suorittamiseksi. Sen sijaan terveydellisissä erityistapauksissa (kohdat 3 ja 4 yllä) vaaditaan kahden lääkärin yhteinen päätös, ja kaikkein poikkeuksellisimmissa perusteissa (kohdat 5 ja 6 yllä, kuten perinnöllinen sairaus tai kyvyttömyys hoitaa lapsia) tarvitaan vielä Valviran lupa ennen toimenpidettä.

Tärkeää on, että sterilisaatioon hakeutuminen on aina vapaaehtoista ja perustuu henkilön omaan pyynnöön. Puolison suostumusta ei tarvita, eli aviomiehellä on oikeus päättää omasta kehostaan tässä asiassa. Silti on suositeltavaa keskustella asiasta avoimesti mahdollisen kumppanin kanssa, koska päätöksellä on vaikutuksia molempien elämään ja ehkäisyvastuuseen.

Käytännössä vasektomiaan hakeudutaan usein siten, että asiasta puhutaan ensin perusterveydenhuollon lääkärin (esimerkiksi terveyskeskuslääkärin) kanssa. Lääkäri varmistaa kriteerien täyttymisen ja antaa lausuntonsa tai lähetteen urologille. Sterilisaatiota varten täytetään myös virallinen hakemuslomake. Mikäli lakisääteiset edellytykset täyttyvät (esimerkiksi ikä tai lapsiluku), prosessi on yleensä muodollinen: lääkäri kirjoittaa lähetteen ja toimenpide voidaan toteuttaa. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että jotkut nuoremmat, lapsettomat aikuiset ovat kokeneet vaikeuksia saada sterilisaatiopäätöstä ennen 30 ikävuotta, vaikka he olisivat varmoja päätöksestään. Lain kriteerejä on aika ajoin arvosteltu siitä, että 30 vuoden ikäraja on varsin holhoava nykyaikana – monet vapaaehtoisesti lapsettomat toivoisivat, että sterilisaation saisi halutessaan jo nuorempana. Toistaiseksi lakia ei kuitenkaan ole muutettu, joten alle 30-vuotiaille ilman lapsia vasektomia on mahdollinen vain poikkeustapauksissa.

Historiallisesti sterilisaation saamisen edellytykset olivat Suomessa aiemmin vielä tiukemmat. Alkuperäinen vuonna 1970 säädetty sterilointilaki edellytti esimerkiksi 35 vuoden vähimmäisikää tai peräti viiden lapsen olemassaoloa ennen toimenpiteen hyväksymistä. Vuonna 1985 lakia kuitenkin uudistettiin ja kriteerejä lievennettiin nykyiselleen (30 vuoden ikäraja tai kolme lasta), mikä helpotti sterilisaation saantia. Tästä huolimatta 30 vuoden ikärajaa on ajoittain kritisoitu vanhanaikaiseksi, sillä se on yksi korkeimmista henkilökohtaiseen itsemääräämisoikeuteen liittyvistä ikärajoista suomalaisessa lainsäädännössä.

Miehen sterilisaatio kunnallisella sektorilla

Miehen sterilisaatio kunnallisella tarkoittaa vasektomiaa julkisessa terveydenhuollossa, esimerkiksi terveyskeskuksen ja sairaalan kautta toteutettuna. Suomessa julkinen terveydenhuolto tarjoaa sterilisaatioita tietyin ehdoin, mutta käytännössä toimenpiteen saatavuus voi vaihdella alueittain. Koska vasektomia luokitellaan ei-kiireelliseksi toimenpiteeksi (se ei ole sairauden hoitoa, vaan vapaaehtoinen ehkäisy), sen saamisessa voi olla jonoa. Viime aikoina onkin uutisoitu, että tietyillä hyvinvointialueilla on satoja miehiä jonossa sterilisaatioon ja odotusajat voivat venyä jopa pariin–kolmeen vuoteen. Julkisella puolella kiireellisemmät terveydenhuollon tarpeet – esimerkiksi vakavien sairauksien hoito – menevät vasektomioiden edelle resurssien jaossa.

Käytännössä prosessi menee siten, että kun henkilö haluaa vasektomian, hän ottaa ensin yhteyttä omaan terveyskeskukseensa. Siellä lääkäri arvioi tilanteen, varmistaa että lain kriteerit täyttyvät, ja tekee sterilisaatiohakemuksen sekä lähetteen erikoissairaanhoitoon (yleensä urologian poliklinikalle). Joillakin paikkakunnilla saattaa olla esimerkiksi tietty sairaala tai klinikka, jossa vasektomioita tehdään. Julkisen puolen toimenpiteissä voi olla jonoa, ja potilas asetetaan jonopaikalle odottamaan aikaa.

Kustannukset kunnallisella sektorilla ovat potilaalle hyvin edulliset. Sterilisaatio sisältyy julkisen terveydenhuollon palveluihin, joten siitä peritään vain normaali poliklinikkamaksu tai päiväkirurginen maksu, mikä on tyypillisesti joitakin kymmeniä euroja (esimerkiksi poliklinikkakäynti ja pieni leikkaustoimenpideyksikkö saattavat maksaa yhteensä alle 100 €). Itse kirurginen toimenpide on potilaalle käytännössä ilmainen lukuun ottamatta näitä nimellisiä maksuja, koska loput kustannukset katetaan verovaroin. Tämä on iso etu verrattuna siihen, jos sterilisaation maksaisi kokonaan itse yksityisellä puolella.

Haasteena on kuitenkin julkisen puolen rajalliset resurssit. Monella alueella vasektomiat jäävät muiden leikkausten jalkoihin priorisoinnissa. Vaikka laki sinänsä takaa oikeuden sterilisaatioon, on ollut tulkintaerimielisyyksiä siitä, kuuluuko vasektomia hoitotakuun piiriin (eli pitäisikö se saada puolen vuoden sisällä). Osa lääkäreistä ja sairaaloista on katsonut, että sterilisaatio ei ole varsinaista sairauden hoitoa ja siksi sitä voidaan joutua odottamaan. Terveydenhuoltoviranomaiset taas ovat painottaneet, että koska sterilisaatio on laillinen toimenpide, senkin pitäisi toteutua kohtuullisessa ajassa. Tämä kiista on näkynyt käytännössä vaihtelevina käytäntöinä eri puolilla maata.

Keskustelua on käyty myös siitä, kuinka paljon julkisia resursseja kuuluu osoittaa vapaaehtoiseen ehkäisyyn. Jotkut asiantuntijat ovat todenneet, että niukat leikkausresurssit on eettisesti perustellumpaa kohdentaa sairaiden hoitoon kuin terveiden ihmisten sterilisaatioihin – he huomauttavat, että ehkäisystä on perinteisesti huolehdittu omakustanteisesti (esimerkiksi ehkäisyvälineet maksetaan itse). Toisaalta toiset tahot korostavat, että sterilisaatio pitkällä tähtäimellä säästää sekä yksilöltä että yhteiskunnalta kustannuksia ei-toivottujen raskauksien ehkäytyessä, ja että kansalaisella on oikeus valita tämä ehkäisymuoto. Asia on herättänyt keskustelua erityisesti silloin, kun jonoissa olleet miehet ovat kokeneet odottamisen turhauttavaksi.

Joissakin tilanteissa, jos julkisen puolen jono on hyvin pitkä, potilaalle voidaan tarjota palveluseteliä yksityiselle puolelle. Palveluseteli tarkoittaa, että hyvinvointialue maksaa osan toimenpiteestä yksityisellä palveluntarjoajalla, jolloin potilas voi mennä esimerkiksi yksityiseen sairaalaan vasektomiaan ja lasku (tai iso osa siitä) menee kunnalle. Tällä pyritään purkamaan jonoja ja varmistamaan, että asiakkaat saavat toimenpiteen kohtuullisessa ajassa. Palvelusetelin käyttö vaihtelee alueittain; se riippuu paikallisesta tilanteesta ja resursseista.

On myös hyvä mainita, että julkisella sektorilla toimivat lääkärit voivat haluta varmistaa, että potilas on tehnyt päätöksensä harkiten. Usein ennen lopullista lähettämistä sterilisaatioon lääkäri kysyy varmistuksia potilaan vakaudesta päätöksen suhteen ja tarjoaa neuvontaa. Joskus nuoria lapsettomia potilaita on saatettu kehottaa miettimään päätöstä pidempään. Tämä ei perustu lakiin vaan lääkärin harkintaan ja eettiseen varovaisuuteen, jotta varmistutaan ettei kukaan tee peruuttamatonta ratkaisua hetken mielijohteesta.

Vasektomia yksityisellä sektorilla

Monet miehet päätyvät hankkimaan sterilisaation yksityisen terveydenhuollon kautta. Vasektomia yksityisellätarkoittaa, että toimenpide tehdään esimerkiksi yksityisessä sairaalassa tai lääkärikeskuksessa, potilaan itse maksamana (tai esimerkiksi työterveyden tai vakuutuksen korvaamana, jos sellaista etua on). Yksityisellä puolella etuna on usein nopeampi pääsy toimenpiteeseen: jonot ovat lyhyet tai niitä ei ole lainkaan, ja ajan saa yleensä muutamassa viikossa tai jopa päivissä.

Prosessi yksityisellä on seuraavanlainen: potilas varaa ajan urologille tai yleiskirurgille, joka suorittaa vasektomioita. Ensikäynnillä lääkäri arvioi tilanteen, varmistaa että potilas täyttää lain kriteerit (yksityiselläkin on noudatettava samaa lakia – sterilisaatiohakemus täytetään ja edellytykset todetaan). Jos esimerkiksi potilas on alle 30-vuotias eikä hänellä ole lapsia, vastuullinen yksityislääkärikin yleensä kieltäytyy toimenpiteestä, ellei poikkeusperustetta ole. Mutta kun ehdot täyttyvät, lääkäri voi saman tien sopia potilaan kanssa toimenpideajan. Usein yksityisellä sektorilla toimenpiteen voi tehdä sama lääkäri, jonka vastaanotolla käydään, ja se voidaan ajoittaa melko pian esimerkiksi seuraavalle viikolle sopivana ajankohtana.

Hinta on yksityisen sterilisaation suurin kääntöpuoli verrattuna julkiseen. Vasektomian kokonaishinta yksityisellä liikkuu tyypillisesti noin 1000–1500 euron haarukassa, riippuen toimipaikasta ja siitä, sisältyykö hintaan esimerkiksi jälkitarkastus tai mahdolliset laboratoriotutkimukset. Joillakin lääkäriasemilla on listahintoja vasektomialle; esimerkiksi eräät yksityiset lääkäriasemat ilmoittavat vasektomian hinnaksi noin 1200–1300 euroa. Tähän kuuluu yleensä kaikki: lääkärin toimenpide, paikallispuudutteet, välineet ja lyhyt seuranta toimenpiteen jälkeen. Kela (sairausvakuutus) korvaa pienen osan leikkaustoimenpiteen kustannuksista ja poliklinikkamaksusta, mutta korvaukset ovat melko vähäisiä (muutamia kymmeniä euroja), joten suurin osa kustannuksista jää potilaan maksettavaksi, ellei ole erityisvakuutusta.

Yksityisellä sektorilla palvelu on usein joustavaa: potilas voi itse valita lääkärin ja sopivan ajankohdan. Myös ennakkoon on mahdollista keskustella kaikista kysymyksistä rauhassa lääkärin kanssa. Jotkut yksityiset toimijat tarjoavat myös mahdollisuuden tallentaa siemennestettä spermapankkiin ennen sterilisaatiota (lisämaksusta), mikä voi tuoda mielenrauhaa niille, jotka haluavat varmistaa mahdollisuuden saada lapsi myöhemmin esimerkiksi keinohedelmöityksen avulla. Joillakin suomalaisilla yksityisklinikoilla on yhteistyötä ulkomaisten klinikoiden kanssa – esimerkiksi sterilisaation voi halutessaan käydä tekemässä Virossa, mahdollisesti hieman edullisemmalla hinnalla tai nopealla aikataululla. Nämä ovat kuitenkin yksilöllisiä järjestelyjä ja niitä harkitaan tapauskohtaisesti.

Kaiken kaikkiaan yksityinen reitti on hyvä vaihtoehto miehelle, joka haluaa sterilisaation nopeasti ja on valmis maksamaan siitä itse. Laadullisesti itse toimenpide on samanlainen kummallakin sektorilla, sillä myös julkisella puolella leikkauksen tekee erikoislääkäri (tyypillisesti urologi tai kirurgi). Ero on lähinnä siinä, että yksityisellä aikataulut ovat joustavammat ja palvelu henkilökohtaisempaa, kun taas julkisella puolella noudatetaan sairaalan yleisiä aikatauluja ja resursseja. Lopputuloksen – eli pysyvän ehkäisyn – kannalta kummassakin saa saman hyödyn.

Vasektomia toimenpiteenä

Vasektomia on teknisesti ottaen pieni leikkaustoimenpide, joka tehdään yleensä polikliinisesti paikallispuudutuksessa. Tämä tarkoittaa, että potilas on hereillä koko ajan, mutta toimenpidealue (kivespussin seutu) puudutetaan niin, ettei kipua tunnu. Leikkaussalia tai nukutusta ei yleensä tarvita, vaan toimenpide voidaan tehdä toimenpidehuoneessa hieman normaalin lääkärihuoneen oloisessa ympäristössä. Kesto on noin 15–30 minuuttiatapauskohtaisesti.

Kuvassa havainnollistetaan, missä kohdassa siemenjohdin katkaistaan vasektomiassa (merkitty punaisella, kohta F). Vasektomiassa molemmat siemenjohtimet katkaistaan, jolloin siittiöiden kulku siemennesteeseen estyy pysyvästi.

Toimenpiteessä lääkäri tekee pienen viillon tai reiän miehen kivespussin yläosaan (siihen kohtaan, mistä siemenjohtimet kulkevat ulos kivespussista kohti vartaloa). Nykyään on yleistynyt myös ns. veitsetön vasektomia, jossa varsinaista leikkausviiltoa ei tehdä, vaan iho lävistetään pihdeillä ja siemenjohdin nostetaan esiin pienen reiän kautta. Menetelmästä riippumatta lopputulos on sama: kummankin kiveksen siemenjohdin (vas deferens) katkaistaan. Lääkäri löytää siemenjohtimen sormituntumalla kivespussin sisältä, tuo sen näkyviin viillon/reiän kautta ja leikkaa sen poikki. Usein siemenjohtimen päistä pieni pätkä poistetaan, jotta päät eivät vahingossa pääsisi kasvamaan takaisin yhteen. Päät suljetaan esimerkiksi polttamalla (kauterisaatio) tai sitomalla kirurgisella langalla. Joissain tapauksissa päiden väliin voidaan laittaa myös kudospala tai klipsi varmistamaan, etteivät ne yhdisty.

Kun molemmat puolet on käsitelty, haava-aukko suljetaan pienellä ompeleella tai tarvittaessa yhdellä parilla tikkejä. Ompeluun käytetään itsestään sulavaa tikkiä, joten niitä ei tarvitse erikseen käydä poistattamassa. Lopuksi alueelle asetetaan puhdas side. Potilas voi yleensä lähteä kotiin hyvin pian toimenpiteen jälkeen, jo samana päivänä, koska kyseessä ei ole iso leikkaus. Autolla ajamista heti puudutuksen jälkeen tosin ei suositella, joten saattajan tai julkisen kulkuneuvon käyttö on hyvä idea.

Toimenpiteen aikana potilas ei tunne kipua puudutuksen ansiosta, mutta pientä liikahdusta tai kiskomisen tunnetta voi tuntua hetkittäin, kun siemenjohdinta käsitellään. Jos jännitys tai hermostuneisuus vaivaa, potilaalle voidaan tarvittaessa antaa kevyt esilääkitys (rauhoittava tai rentouttava lääkitys suun kautta) ennen toimenpidettä. Useimmat potilaat kuitenkin pärjäävät pelkällä paikallispuudutuksella hyvin. Lääkäri ja hoitaja yleensä juttelevat toimenpiteen aikana ja kertovat, mitä tekevät milloinkin, mikä auttaa pysymään rauhallisena.

Vasektomian onnistuminen varmistetaan jälkikäteen tehtävällä siemennesteanalyysillä. Itse leikkauspöydältä noustessa mies ei siis vielä ole 100% varmasti steriili, sillä ennen katkaisukohtaa siemenjohtimissa ja siemenrakkuloissa voi yhä olla siittiöitä varastossa. Nämä “vanhat” siittiöt voivat yhä tehdä miehen hedelmälliseksi muutaman viikon ajan, ellei ehkäisyä käytetä. Siksi onkin tärkeää noudattaa lääkärin ohjeita siitä, että muuta ehkäisyä on jatkettava vasektomian jälkeen, kunnes kontrollinäyte on todettu puhtaaksi.

Vasektomian jälkeen: toipuminen ja elämä

Vasektomian jälkeen mies siirtyy kotiin toipumaan yleensä saman päivän aikana. Vaikka kyseessä on pieni toimenpide, keho tarvitsee hetken aikaa parantuakseen. Toipuminen vasektomian jälkeen on yksilöllistä, mutta tyypillisesti melko vaivatonta. Seuraavassa on keskeisiä asioita, joita miehen kannattaa huomioida vasektomian jälkeen:

• Haavan hoito: Kivespussin ihoon tehdyn pienen viillon/reiän päälle on asetettu side. Ensimmäisenä päivänä toimenpiteen jälkeen haavaa pidetään kuivana (ei suihkua samana iltana). Seuraavasta päivästä eteenpäin haavan voi kuitenkin pestä kevyesti suihkussa normaalisti. Alue on hyvä taputella varovasti puhtaaksi ja kuivaksi. Saunomista, ammekylpyä ja uimista on syytä välttää noin kahden viikon ajan, kunnes kudokset ovat täysin sulkeutuneet ja parantuneet, ettei tulehdusriski kasva.
• Ompeleet: Jos haavassa on tikki, se on yleensä itsestään sulava. Tikki tai tikit sulavat itsestään noin 1–2 viikossa, joten niitä ei tarvitse poistaa. Haavasidos voidaan yleensä poistaa seuraavana päivänä leikkauksesta, ellei lääkäri ole toisin ohjeistanut.
• Kivunhallinta: Puudutuksen vaikutus kestää muutaman tunnin leikkauksen jälkeen. Kun puudutus lakkaa, kivespussin alueella voi tuntua lievää kipua tai jomotusta. Tämä on normaalia haavakipua. Tarvittaessa voi ottaa tavallista särkylääkettä (esimerkiksi ibuprofeenia tai parasetamolia) ohjeen mukaan lievittämään kipua. Yleensä kipu on melko lievää ja monille riittää jo se, että käyttää tiukkoja, tukevia alushousuja – ne tukevat kiveksiä ja vähentävät liikkeiden aiheuttamaa hankausta, mikä helpottaa oloa.
• Turvotus ja mustelmat: Pieneen leikkaukseen liittyy usein pientä turvotusta tai mustelmia haavan ympärillä. Kivespussiin saattaa ilmestyä sinertävä mustelma, ja se voi aristaa liikkeessä muutaman päivän ajan. Nämä oireet ovat normaaleja ja menevät ohi itsestään noin viikon kuluessa. Turvotuksen laskua voi edistää pitämällä välillä lepoa ja nostamalla lantiota hieman koholle (esim. makuulla ollessa tyynyä lantion alle), mutta yleensä erityistoimia ei tarvita.
• Liikkuminen ja rasitus: Kevyt liikkuminen on sallittua ja jopa suositeltavaa heti seuraavana päivänä oman voinnin mukaan – esimerkiksi rauhallinen kävely. Sen sijaan raskaampaa fyysistä rasitusta tulee välttää ensimmäisten päivien aikana. Erityisesti pitkäkestoinen seisominen, hyppiminen, raskas kuntosaliharjoittelu tai kova ponnistelu voi aiheuttaa verenvuotoa haava-alueella, joten niiden kanssa on syytä malttaa noin viikon verran. Samoin pitkiä istumisaikoja (esim. autolla ajo pitkälle matkalle) on hyvä välttää parina ensimmäisenä päivänä, jotta kivespussin alue ei joudu puristukseen tai ahtauteen pitkäksi aikaa.
• Sukupuolielämä: Yhdyntää tai itsetyydytystä voi harrastaa, kun haavakipu on hävinnyt ja olo tuntuu mukavalta – yleensä noin viikon kuluttua vasektomiasta monet miehet kokevat olevansa valmiita palaamaan normaaliin seksuaalielämään. On kuitenkin yksilöllistä, kuinka nopeasti into ja mukavuus palaavat; tärkeintä on kuunnella omaa kehoa. Ensimmäisissä siemensyöksyissä vasektomian jälkeen saattaa ilmetä ihan pientä verivärjäymää siemennesteessä (rusertavaa tai punertavaa sävyä), mikä johtuu haava-alueen paranemisesta – tämä on vaaratonta ja menee ohi itsestään.
• Ehkäisyn jatkaminen: Kuten edellä mainittiin, mies ei ole välittömästi steriili leikkauksen jälkeen. Siemenjohtimen katkaisun jälkeen elimistöön jää vielä varastoituneita siittiöitä, jotka voivat hedelmöittää munasolun, ellei käytetä ehkäisyä. Siksi on ehdottoman tärkeää jatkaa muun ehkäisyn käyttöä (esimerkiksi kondomia tai partnerin puolelta ehkäisypillereitä tms.) kunnes jälkitarkastus vahvistaa, ettei siemennesteessä ole enää siittiöitä. Lääkäri antaa yleensä ohjeen, että kontrollinäyte viedään laboratorioon noin 3 kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Joissain ohjeissa puhutaan myös tietystä siemensyöksyjen lukumäärästä – esimerkiksi vasta vähintään 20 siemensyöksyn jälkeen siemenjohtimien varastot on varmasti tyhjennetty. Käytännössä 3 kuukautta ja useita kymmeniä siemensyöksyjä on hyvä nyrkkisääntö. Vasta kun laboratoriotutkimus on todennut, että siemennestenäytteessä ei ole siittiöitä, voidaan luopua muusta ehkäisystä turvallisin mielin.

Usein miehelle ei järjestetä erillistä lääkärin vastaanottoa jälkitarkastukseen, ellei ongelmia ilmene. Riittää, että hän toimittaa siemennestenäytteen annettujen ohjeiden mukaisesti sovittuun laboratorioon. Tulokset ilmoitetaan potilaalle, ja jos näyte on “puhdas” (negatiivinen siittiöiden osalta), sterilisaation katsotaan onnistuneen. Jos näytteessä yllättäen olisi liikkuvia siittiöitä, toimenpide saatettaisiin joutua uusimaan – tällainen on kuitenkin hyvin harvinaista.

Arjessa vasektomian jälkeen moni mies kokee olonsa pian täysin normaaliksi. Työhön paluu riippuu ammatista: kevyt toimistotyö voi sujua jo seuraavana päivänä, kun taas hyvin fyysisessä työssä saattaa olla hyvä pitää muutama sairauslomapäivä toimenpiteen jälkeen. Lääkäri kirjoittaa tarvittaessa sairauslomaa muutamaksi päiväksi, mutta usein varsinaista pitkää toipumisjaksoa ei tarvita.

Vasektomian hyödyt ja riskit

Kuten kaikkiin toimenpiteisiin, myös miehen sterilisaatioon liittyy sekä etuja että mahdollisia haittoja. Tässä on yhteenveto vasektomian plussista ja miinuksista:

Hyödyt:

• Erittäin tehokas ehkäisy: Vasektomian ehkäisyteho on lähellä 100 %. Raskauden todennäköisyys sterilisaation jälkeen on äärimmäisen pieni, kunhan toimenpiteen onnistuminen on varmistettu. Verrattuna esimerkiksi kondomiin tai hormonaalisiin ehkäisyihin, ei ole “käyttövirheen” riskiä arjessa, sillä toimenpiteen jälkeen miehen ei tarvitse tehdä mitään raskauden ehkäisemiseksi.
• Kertaluontoinen ratkaisu: Kyseessä on yhden kerran toimenpide, jonka vaikutus on pysyvä. Tämä tuo huolettomuutta – kun vasektomia on tehty ja todettu toimivaksi, ehkäisyä ei tarvitse aktiivisesti miettiä enää joka päivä tai kuukausi. Myöskään jatkuvia kustannuksia (kuten ehkäisytablettien hankintaa) ei tule.
• Ei hormonaalisia sivuvaikutuksia: Toisin kuin monissa naisten ehkäisymenetelmissä, vasektomiassa ei käytetä hormoneja. Miehen hormonitoiminta (testosteronin tuotanto) säilyy ennallaan, joten vasektomia ei aiheuta esimerkiksi mielialan vaihteluita, painonnousua tai muita hormonipohjaisiin menetelmiin joskus liittyviä vaikutuksia. Myöskään seksuaalinen halu, erektiokyky tai orgasmin saaminen eivät muutu, koska kivesten hormonituotanto ja hermotus säilyvät.
• Turvallisuus ja yksinkertaisuus: Vasektomia on lääketieteellisesti melko yksinkertainen toimenpide. Siihen liittyy hyvin vähän komplikaatioita verrattuna moneen muuhun leikkaukseen. Naisille tehtävään sterilisaatioon (munanjohtimien sitomiseen) verrattuna se on huomattavasti kevyempi: naisilla vaaditaan yleensä nukutus ja tähystysleikkaus vatsaontelossa, kun miehillä riittää paikallispuudutus ja pinta-alainen toimenpide.
• Vaikutus parisuhteeseen: Monille pareille pysyvä ehkäisy tuo vapautta. Ei tarvitse enää jännittää ehkäisyn pettämistä tai raskauden mahdollisuutta, mikä voi parantaa seksuaalista nautintoa ja läheisyyttä. Vastuujako ehkäisyssä koetaan myös reilummaksi, kun mies on ”hoitanut oman osuutensa” pysyvästi.

Haitat ja riskit:

• Pysyvyys ja mahdollinen katumus: Suurin haittapuoli on samalla vasektomian tarkoitus – sen peruuttamattomuus. Jos elämäntilanne muuttuu tai mieli muuttuu, biologisen lapsen saaminen luonnollisesti ei enää onnistu. Muutama prosentti sterilisaation läpikäyneistä miehistä kertoo myöhemmin katuvansa päätöstä. Katumusta voi syntyä esimerkiksi, jos nuorella iällä tehty vasektomia estää myöhemmin toivotun perheen perustamisen, tai jos vaikkapa avioeron jälkeen löytyy uusi puoliso, jonka kanssa tulisikin tarve saada lapsi. Tämän vuoksi päätös on tehtävä huolellisesti harkiten.
• Leikkauksen komplikaatioriski: Vaikka vasektomia on turvallinen, jokainen kirurginen toimenpide kantaa pienen riskin. Mahdollisia komplikaatioita ovat verenvuoto (esimerkiksi hematooman muodostuminen kivespussiin), tulehdus haavassa tai kivespussissa sekä akuutti kipu. Nämä ovat melko harvinaisia ja useimmiten lieviä. Tulehdus estetään puhtaalla työskentelyllä ja tarvittaessa antibiooteilla, verenvuoto tyrehtyy itsestään levolla ja painolla, ja kipu helpottuu särkylääkkeillä.
• Krooninen kipu: Pieni joukko miehiä (arviolta muutama prosentti) voi kärsiä pitkittyneestä kiveskivustavasektomian jälkeen. Tätä kutsutaan joskus postvasektomia-oireyhtymäksi. Kipu voi olla jatkuvaa särkyä tai epämukavuutta kiveksissä tai nivusissa, joka jatkuu kuukausia tai jopa vuosia leikkauksen jälkeen. Tällainen vaikea krooninen kipu on harvinainen, mutta mahdollinen. Syitä ei täysin tunneta – se voi liittyä hermovaurioon tai siittiöiden aiheuttamaan paikalliseen tulehdusreaktioon, kun ne kertyvät katkaisukohtaan. Hoitona voidaan kokeilla lääkityksiä, hermojen puudutuksia tai äärimmäisissä tapauksissa jopa vasektomian purkuoperaatiota kivun lievittämiseksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että valtaosa miehistä ei saa mitään kroonisia vaivoja, ja he palaavat normaaliin kivuttomaan arkeen.
• Epäonnistuminen (raskauden mahdollisuus): Vasektomia on erittäin varma, mutta maailmanlaajuisesti on dokumentoitu joitakin tapauksia, joissa sterilisaatio on pettänyt. Johtimien spontaani uudelleenyhdistyminenon hyvin harvinaista, mutta teoriassa mahdollista – käytännössä arpikudos voi joskus antaa siemenjohtimien päiden kasvaa yhteen. Lisäksi jos toimenpide on teknisesti epäonnistunut (esimerkiksi siemenjohdin jäi vahingossa katkaisematta tai toinen puoli unohtui, mikä on äärimmäisen epätodennäköistä kokeneelle kirurgille), raskaus on mahdollinen. Todennäköisyys sille, että vasektomian jälkeen alkaa raskaus, on kuitenkin vain luokkaa muutamia tapauksia tuhannesta tai vielä harvemminkin. Useimmiten jos raskauksia on ilmennyt, ne ovat tapahtuneet pian sterilisaation jälkeen ennen kuin siemennestenäyte on tarkistettu – tästä syystä korostetaan, että ehkäisyä on jatkettava ja varmistettava toimenpiteen onnistuminen testillä ennen kuin luotetaan siihen.
• Ei suojaa taudeilta: Kuten jo todettu, vasektomia ei tarjoa suojaa seksitaudeilta. Jos miehellä on satunnaisia seksikumppaneita tai suhde, jossa seksitaudin riski on olemassa, kondomia on edelleen käytettävä. Tätä ei ehkä mielletä vasektomian “haitaksi” sinänsä, mutta on tärkeä muistaa, että sterilisaatio ei tee “kaiken kattavaksi suojaksi” – se ratkaisee vain raskauden ehkäisyn.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että miehen sterilisaation hyödyt ovat suuret niille, joille se elämäntilanteeseen sopii: se on helppo, nopea, turvallinen ja lopullinen ratkaisu ehkäisyyn. Haitat liittyvät lähinnä toimenpiteen lopullisuuteen ja pieneen komplikaatioriskiin. Siksi jokaisen vasektomiaa harkitsevan on hyvä punnita näitä tekijöitä omalla kohdallaan.

Miehen sterilisaatio – kokemuksia ja vaikutukset

Sterilisaatio on hyvin henkilökohtainen päätös, ja jokaisen miehen kokemus vasektomiasta on hieman erilainen. Miehen sterilisaatio kokemuksia on tarjolla esimerkiksi netin keskustelupalstoilla ja lähipiirin kertomuksissa. Yleiskuva kuitenkin on, että valtaosa toimenpiteen läpikäyneistä miehistä on tyytyväisiä lopputulokseen.

Moni mies kuvaa itse toimenpidettä yllättävän helpoksi: paikallispuudutuspiikki voi nipistää hetkellisesti ikävästi, mutta itse leikkausvaihe ei satu. Toimenpidehuoneessa vietetään vain puoli tuntia ja kotiin pääsee nopeasti. Jälkioireet kuvaillaan usein lieviksi: ehkä muutaman päivän pientä kipua tai turvotusta, muttei mitään mikä estäisi normaalia liikuskelua. Osa miehistä on jo seuraavana päivänä melko normaalikuntoisia, osa ottaa suosiolla rauhallisemmin viikonlopun yli. Tyypillisesti esimerkiksi pyöräilyä tai raskasta urheilua kehotetaan välttämään noin viikko, mutta kevyt arki sujuu.

Henkiseltä kannalta monet kertovat tuntevansa helpotusta ja vapautta vasektomian jälkeen. Kun on varmuus siitä, ettei ei-toivottua raskautta voi enää tulla, se poistaa yhden huolen seksielämästä. Eräs usein mainittu positiivinen kokemus onkin se, että spontaanius seksissä lisääntyy: ei tarvitse keskeyttää hyvässä hetkessä ehkäisyn vuoksi tai jännittää ehkäisyn pettämistä. Myös kumppanit voivat kokea olonsa rennommiksi. Joissakin parisuhteissa, joissa nainen on aiemmin käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, on kerrottu että hänen olonsa kohenee, kun hormonit voidaan jättää pois eikä raskauspelkoa ole – toisin sanoen vasektomia hyödyttää myös puolisoa välillisesti.

Tietysti kokemukset voivat vaihdella. Pieni osa miehistä on kertonut negatiivisemmista kokemuksista: esimerkiksi pitkäaikaisesta jomotuksesta kiveksissä leikkauksen jälkeen. Jotkut ovat kokeneet, että tietyt liikkeet (kuten juoksu tai pyöräily) tuntuivat epämukavilta vielä kuukausia vasektomian jälkeen. Tällaiset tapaukset ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. On myös miehiä, jotka ovat kokeneet henkistä sopeutumista päätökseen – vaikka lapsia ei olisi haluttu, ajatus siitä ettei enää biologisesti kykene saamaan lapsia voi hetkellisesti aiheuttaa yllättäviä tunnereaktioita tai identiteetin pohdintaa. Nämä tunteet yleensä tasaantuvat, kun päätökseen on totuttu.

Katumus on kokemuksissa tärkeä puheenaihe. Pääosa miehistä ei kadu sterilisaatiotaan, etenkin jos päätös on tehty harkiten oikeassa elämäntilanteessa. Kuitenkin joitakin kertomuksia löytyy miehistä, jotka myöhemmin olisivat toivoneet toisin. Tyypillisiä tilanteita ovat, että nuorena tehty sterilisaatio johti katumukseen myöhemmin, kun oma elämäntilanne muuttui – esimerkiksi eron ja uuden parisuhteen myötä heräsi halu perustaa perhe. Siksi lääkärit korostavat alusta asti, että sterilisaation on oltava loppuun asti ajateltu ja hyväksytty asia. Jos pienikin epävarmuus kalvaa, on parempi käyttää väliaikaisia ehkäisykeinoja kuin tehdä pysyvä ratkaisu.

Tutkimusten mukaan jopa 95–98 % sterilisaation valinneista miehistä on päätökseensä tyytyväisiä, eikä koe merkittäviä negatiivisia vaikutuksia. Negatiivisia vaikutuksia seksuaalielämään tai hyvinvointiin raportoi vain muutama prosentti, mikä tukee sitä käsitystä, että vasektomia on valtaosalle myönteinen kokemus. Usein kuulee kommentteja: “Miksi en tehnyt tätä jo aiemmin? Oli paljon helpompi juttu kuin kuvittelin.” Tämä kielii siitä, että ennakkoluulot toimenpiteen vaikeudesta tai kivuliaisuudesta eivät yleensä toteudu. Kun valinta on tehty omasta tahdosta ja elämäntilanne on oikea, miessterilisaatio voi parantaa elämänlaatua poistamalla ehkäisystressin.

Vasektomian purku – onko se mahdollista?

Vaikka vasektomia on tarkoitettu pysyväksi, joskus tulee puheeksi vasektomian purku, eli sterilisaation kumoaminen. Tämä tarkoittaa kirurgista toimenpidettä, jossa aiemmin katkaistut siemenjohtimet yritetään liittää takaisin yhteen. Purkuleikkaus on huomattavasti vaativampi kuin alkuperäinen vasektomia: se vaatii mikrokirurgista tekniikkaa, jossa pienet siemenjohtimen päät yhdistetään ompelemalla. Leikkaus kestää kauemmin, ja sen onnistuminen ei ole taattua.

On tärkeää ymmärtää, että sterilisaation purku ei välttämättä palauta hedelmällisyyttä. On tapauksia, joissa vasalinjan liitos on anatomisesti onnistunut eli putki saatu jälleen kulkevaksi, mutta silti miehen hedelmöityskyky ei palaudu entiselleen. Syitä voivat olla esimerkiksi se, että leikkauksen aikana muodostuu arpia, jotka tukkivat johtimen uudestaan, tai että pitkään kestänyt siittiöiden puuttuminen johtaa immunologisiin muutoksiin (miehen elimistö voi kehittää vasta-aineita omia siittiöitään vastaan, mikä heikentää hedelmällisyyttä). Myös aika vaikuttaa: mitä kauemmin aikaa alkuperäisestä vasektomiasta on, sitä vaikeampaa hedelmällisyyden palautuminen yleensä on. Esimerkiksi jos sterilisaatiosta on yli 10 vuotta, raskauden alkamisen todennäköisyys purkuleikkauksen jälkeen pienenee merkittävästi verrattuna siihen, että purku tehtäisiin pian parin vuoden sisällä alkuperäisestä toimenpiteestä.

Suomessa sterilisaation purkuja tehdään vain harvoin. Julkisessa terveydenhuollossa niitä ei yleensä tarjota lainkaan, koska vasektomia on alun perin tehty potilaan omasta pyynnöstä pysyväksi ratkaisuksi. Jos henkilö katuu sterilisaatiota, julkinen sektori ei ole velvoitettu korjaamaan tilannetta, vaan lähtökohtaisesti päätös on ollut lopullinen. Niinpä purkuleikkaukset ovat yleensä yksityissektorin palveluita ja ne ovat kustannukseltaan huomattavan kalliita (useita tuhansia euroja). Kaikki urologit eivät välttämättä edes tee näitä leikkauksia, vaan siihen erikoistuneet kirurgit. Lisäksi aivan kaikissa tapauksissa purkaminen ei ole teknisesti mahdollista (jos esimerkiksi siemenjohdinta on poistettu pitkä pätkä). Arvioiden mukaan noin 95 % vasektomian läpikäyneistä miehistä on kuitenkin teknisesti mahdollista yrittää korjata, joten yleensä ongelmana ei ole tekniikka vaan lopputuloksen epävarmuus.

Jos sterilisaation purkua harkitsee, on syytä keskustella asiantuntijan kanssa vaihtoehdoista. Käytännössä jos lapsi halutaan sterilisaation jälkeen, helpompi tie voi olla hedelmöityshoidot: esimerkiksi kiveksistä voidaan kerätä siittiöitä leikkauksella ja käyttää niitä koeputkihedelmöityksessä (IVF) kumppanin munasolujen hedelmöittämiseen. Tämäkin on toki vaativaa ja kallista, mutta usein varmempi keino saada biologinen lapsi kuin vasektomian purkuleikkaus, erityisesti jos sterilisaatiosta on kulunut pitkä aika.

Lääkäreiden vahva suositus on, että sterilisaatioon tulisi suhtautua aidosti lopullisena päätöksenä. Purkuleikkaus tai muut “katumuksen korjauskeinot” eivät ole takeita entisen tilanteen palautumisesta. Tilastojen mukaan alle yksi prosentti vasektomian tehneistä miehistä hakeutuu myöhemmin purkuoperaatioon, mikä kertoo siitä, että suurimmalla osalla päätös pitää. Lisäksi, vaikka johtimet saataisiinkin liitettyä, raskauden alkamisen todennäköisyys vaihtelee: tutkimuksissa noin 30–70 % pareista saavuttaa raskauden sterilisaation purkamisen jälkeen. Tulokseen vaikuttavat mm. kulunut aika sekä puolison ikä. Purkuleikkaukseen päätyneetkin parit joutuvat usein lopulta turvautumaan hedelmöityshoitoihin. Siksi ennen vasektomiaa on kriittistä varmistaa, että päätös on harkittu – sterilisaatio on tehtävä lähtökohtaisesti sillä ajatuksella, että sitä ei tultaisi purkamaan.

Yhteenveto

Miehen sterilisaatio eli vasektomia on tehokas ja turvallinen keino ehkäistä pysyvästi raskaudet. Se sopii miehille, jotka ovat varmoja etteivät halua (lisää) lapsia. Suomessa vasektomiaa säätelee laki: tavallisesti toimenpiteeseen pääsy edellyttää vähintään 30 vuoden ikää tai kolmea lasta, mikä takaa että päätös tehdään kypsässä iässä. Sterilisaation voi saada julkisessa terveydenhuollossa pienen jonotuksen jälkeen hyvin edullisesti, tai halutessaan nopeammin yksityisellä puolella omaan piikkiin. Itse toimenpide on lyhyt ja yleensä ongelmaton, ja toipuminen vie vain joitakin päiviä. Vasektomia ei vaikuta miehen seksuaalitoimintoihin, hormonituotantoon tai muihin fyysisiin ominaisuuksiin, ainoastaan siittiöiden kulku estyy.

Tärkeintä on muistaa, että kyseessä on lopullinen ratkaisu. Ennen päätöstä on syytä olla täysin varma. Mikäli päätös epäilyttää, kannattaa lykätä sterilisaatiota ja käyttää muita ehkäisymenetelmiä (esimerkiksi kondomia tai kumppanin pitkäaikaista ehkäisyä) kunnes varmuus on saavutettu. Useimmat vasektomiaan päätyneet ovat olleet ratkaisuunsa tyytyväisiä ja kokevat sen parantaneen elämänlaatuaan, kun ehkäisystä on voinut hellittää jatkuvan huolenpidon. Pieni vähemmistö kohtaa komplikaatioita tai katuu päätöstään, joten nämäkin mahdollisuudet on hyvä tiedostaa etukäteen. Lisäksi vasektomian ei ole todettu aiheuttavan pitkän aikavälin terveyshaittoja – se ei esimerkiksi lisää minkään sairauden tai syövän riskiä. Miehen sterilisaatio onkin nykypäivänä tärkeä vaihtoehto perhesuunnittelussa, ja sen suosio kuvastaa muuttuvaa asennetta, jossa ehkäisyvastuu jakautuu tasapuolisemmin sukupuolten kesken. Kaiken kaikkiaan miehen sterilisaatio on merkittävä keino omassa ehkäisyssä, ja sen suosio on kasvanut osana nykyaikaista perhesuunnittelua.

Disclaimer

Tämä artikkeli on tarkoitettu antamaan yleistä tietoa miehen sterilisaatiosta. Se ei korvaa terveydenhuollon ammattilaisen antamia yksilöllisiä neuvoja. Jos harkitset vasektomiaa tai sinulla on kysymyksiä omasta tilanteestasi, käänny lääkärin puoleen. Muista, että lääketieteelliset päätökset tulee tehdä huolellisen harkinnan ja ammattilaisen konsultaation pohjalta.