Matala testosteroni miehillä – oireet, syyt ja hoito

Matala testosteroni tarkoittaa tilaa, jossa miehen elimistössä on normaalia vähemmän mieshormoni testosteronia. Tätä miehen testosteronivajetta kutsutaan lääketieteessä hypogonadismiksi. Arkikielessä käytetään myös termejä kuten testosteronin puutos, testosteronivaje tai alhainen testosteroni, viittaamaan samaan ilmiöön. Olipa termi mikä tahansa, kyse on siitä, että keho ei tuota riittävästi testosteronia ja tästä voi seurata monenlaisia terveysongelmia. Tässä artikkelissa perehdytään siihen, mitkä ovat testosteroni-puutoksen oireet, mistä alhaiset testosteronitasot johtuvat ja miten tilaa voidaan hoitaa. Keskitymme erityisesti aikuisten miesten tilanteeseen.

Testosteronivaje eli testosteronin puute miehillä

Testosteroni on miehen tärkein sukupuolihormoni, jota kivekset tuottavat. Se saa aikaan miehiset piirteet murrosiässä (kuten parran kasvun, äänen madaltumisen ja sukupuolielinten kehittymisen) ja ylläpitää aikuisena mm. seksuaalista halua, lihasvoimaa sekä luuston terveyttä. Testosteronivaje tarkoittaa, että elimistössä on liian vähän tätä hormonia suhteessa tarpeeseen. Kun testosteronin puutostila kehittyy, monet kehon toiminnot voivat kärsiä.

On hyvä huomata, että testosteronin puutos on melko yleinen vaiva. Sitä voi esiintyä jo keski-iässä, ja vaara kasvaa iän myötä. Arvioiden mukaan Suomessa jopa noin 100 000 miestä kärsii jonkin asteisesta testosteronivajeesta. Testosteroni puutos on erityisen tavallista miehillä, joilla on ylipainoa tai muita terveysongelmia. Myös elämäntavoilla on suuri merkitys hormonitasoihin. Seuraavaksi käymme läpi, miksi testosteroni laskee joillakin miehillä ja mitkä tekijät altistavat testosteronivajeelle.

Testosteronin lasku iän myötä

Monilla miehillä testosteronitaso laskee iän myötä vähitellen. Nuorilla miehillä hormonitasot ovat korkeimmillaan noin 20–30 vuoden iässä, minkä jälkeen tapahtuu hidas, asteittainen testosteronitasojen lasku. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus epävirallisesti “miesten vaihdevuosiksi”, vaikkakin kaikilla miehillä hormonien pudotus ei johda merkittäviin oireisiin.

Yleensä testosteronipitoisuus alenee vain noin 1–2 % vuodessa keski-iästä eteenpäin. Ero yksilöiden välillä on suuri: testosteronin lasku voi olla joillakin nopeampaa ja toisilla lähes huomaamatonta. Noin 45 ikävuoden jälkeen hormonitasot alkavat näkyvämmin madaltua, ja iäkkäillä miehillä alhainen taso on yleistä – esimerkiksi yli 75-vuotiaista merkittävä osa voi jäädä viitearvojen alle.

On tärkeää ymmärtää, että ikääntymisen myötä tapahtuva “testosteroni lasku” on luonnollinen prosessi, eikä sitä sellaisenaan pidetä sairauden merkkinä. Vain jos taso putoaa niin paljon, että ilmenee puutosoireita, kyse on kliinisestä testosteronivajeesta. Toisin kuin naisten vaihdevuodet, miehillä hormonaalinen muutos on hitaampi ja oireet vaihtelevat: kaikille miehille ei kehity huomattavia testosteronipuutoksen oireita iän myötä. Seuraavaksi tarkastellaan, mitkä tekijät voivat kiihdyttää tai aiheuttaa mieshormonin puutetta.

Testosteronivajeen syyt

Alhainen testosteroni johtuu aina siitä, ettei kivekset tuota riittävästi hormonia. Syyt tähän voivat olla moninaisia, ja ne jaetaan karkeasti kahteen ryhmään: kiveksistä johtuviin ja muista tekijöistä johtuviin. Alla on listattu yleisiä syitä ja riskitekijöitä, jotka voivat johtaa miesten testosteronivajeeseen:

• Ikääntyminen: Kuten edellä todettiin, ikä on luonnollinen taustatekijä. Iän myötä elimistön kyky tuottaa testosteronia heikkenee vähitellen.
• Ylipaino ja lihavuus: Erityisesti vyötärölihavuus on merkittävä syy. Liiallinen rasvakudos muuntaa testosteronia estrogeeniksi ja häiritsee hormonitasapainoa. Ylipainoisilla miehillä testosteronitaso on usein matalampi kuin normaalipainoisilla.
• Metabolinen oireyhtymä ja diabetes: Tyypin 2 diabetesta sairastavilla ja metabolista oireyhtymää potevilla miehillä tavataan tavallista enemmän testosteronin puutetta. Syynä voivat olla sekä näiden sairauksien hormonitoimintaa häiritsevät vaikutukset että toisaalta alhainen testosteroni saattaa altistaa niiden kehittymiselle – syy-seuraussuhde ei ole täysin yksiselitteinen.
• Runsas alkoholin käyttö: Pitkäaikainen alkoholin liikakäyttö vaimentaa kivesten hormonituotantoa ja voi johtaa testosteronivajeeseen. Alkoholi vahingoittaa kiveksiä ja maksaa, joka on tärkeä elin hormonien aineenvaihdunnassa.
• Krooninen stressi ja unenpuute: Jatkuva henkinen kuormitus (stressi) nostaa kehon stressihormonien (kuten kortisolin) tasoa, mikä puolestaan usein laskee testosteronia. Myös huono unenlaatu tai vähäinen nukkuminen heikentää tutkitusti testosteronintuotantoa. Esimerkiksi yötyö, uniapnea tai toistuva unettomuus voivat olla taustalla.
• Tietyt sairaudet: Useat pitkäaikaissairaudet voivat häiritä hormonituotantoa. Esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta, vaikea maksa- tai munuaissairaus, sydän- ja verisuonitaudit sekä keuhkoahtaumatauti on yhdistetty mataliin testosteronitasoihin. Myös vaikea yleissairaus tai aliravitsemus voivat romahduttaa hormonitasoja.
• Aivolisäkkeen häiriöt: Aivolisäke säätelee kiveksiä tuottamaan testosteronia. Jos aivolisäkkeen toiminta häiriintyy (esimerkiksi hyvänlaatuisen aivolisäkekasvaimen vuoksi), kivesten stimulaatio vähenee ja testosteronin tuotanto laskee. Tällöin kyse on ns. toissijaisesta hypogonadismista.
• Kiveksiin kohdistuvat tekijät: Mitkä tahansa kivesten vauriot tai sairaudet voivat aiheuttaa pysyvän testosteronin puutteen. Tällaisia ovat mm. piilokives (kives ei laskeudu normaalisti, mikä voi vaurioittaa kudosta), kivestulehdukset (esim. sikotaudin jälkikomplikaationa), kivesvammat sekä kiveskasvaimet. Myös harvinainen synnynnäinen kromosomihäiriö (Klinefelterin oireyhtymä) johtaa alentuneeseen testosteronituotantoon.
• Lääkkeet ja muut aineet: Jotkin lääkkeet voivat laskea testosteronia. Esimerkiksi pitkäaikainen vahvojen opioidikipulääkkeiden käyttö saattaa haitata hormonitoimintaa. Myös anabolisten steroidien käyttö (dopingaineena lihasmassan kasvattamiseksi) sekoittaa kehon oman hormonituotannon. Ulkoa annettu synteettinen testosteroni tai sen johdannainen sammuttaa aivolisäkkeen ja kivesten luonnollisen tuotannon, mikä johtaa ajan myötä kivesten surkastumiseen ja lähes olemattomaan omaan testosteronieritykseen.
• Nikotiini (tupakointi ja nuuska): Tupakointi ja muut nikotiinituotteet on yhdistetty alentuneisiin testosteronitasoihin. Tarkemmin tästä seuraavassa kappaleessa.

Usein testosteronivaje on monen tekijän summa. Esimerkiksi keski-ikäinen ylipainoinen mies, joka nukkuu huonosti, syö epäterveellisesti, tupakoi ja käyttää runsaasti alkoholia, on hyvin altis mieshormonin puutokselle. Samaan aikaan monilla näistä elintavoista on omat suorat vaikutuksensa jaksamiseen ja seksuaaliterveyteen, mikä voi pahentaa tilannetta. Onkin tärkeää tunnistaa riskitekijät, jotta miehen testosteronivaje voidaan ehkäistä tai hoitaa ajoissa.

Nikotiini ja testosteroni – vaikuttaako tupakointi hormonitasoihin?

Moni pohtii, miten nikotiini (tupakka, nuuska, nikotiinipussit) vaikuttaa miehen testosteronitasoon. Tutkimusten mukaan nikotiini ja tupakointi voivat häiritä elimistön hormonitasapainoa monin tavoin. Tupakointi on liitetty hieman alentuneisiin veren testosteronipitoisuuksiin: tupakoivilla miehillä kokonais-testosteronin taso voi olla matalampi kuin tupakoimattomilla, joskin yksilöllinen vaihtelu on suurta. Nikotiinin vaikutukset hormoneihin voivat vaihdella henkilöstä riippuen, mutta useita haitallisia mekanismeja tunnetaan:

• Estrogeenitason nousu: Tupakoinnin on havaittu voivan nostaa miesten estrogeenihormonien pitoisuutta. Kun estrogeenia on suhteessa enemmän, se voi vähentää testosteronin määrää elimistössä (estrogeeni ja testosteroni ovat vastavaikuttajia tietyissä palautesäätelyn mekanismeissa).
• Kiveksiin kohdistuvat vaikutukset: Nikotiini supistaa verisuonia kautta kehon. Tämä tarkoittaa, että myös kivesten verenkierto heikkenee. Huono verenkierto voi häiritä kivesten normaalia toimintaa ja siten hormonien tuotantoa. Pitkäaikainen tupakointi voikin ajan kuluessa heikentää kivesten kykyä tuottaa testosteronia.
• Vaikutukset seksuaalitoimintoihin: Vaikka kyse ei ole suoranaisesti testosteronitasosta, on mainittava että nikotiini supistaa verisuonia myös sukuelimissä. Tämä johtaa erektion heikkenemiseen ja seksuaalisen suorituskyvyn laskuun. Tupakoivilla miehillä esiintyy enemmän erektiohäiriöitä. Alentunut seksuaalinen halu ja impotenssi ovat myös testosteronin puutteen oireita, joten tupakoinnin aiheuttamat erektiovaikeudet voivat helposti sekoittua hormonivajeen vaikutuksiin tai pahentaa niitä entisestään.
• Siittiöiden laatu: Nikotiini on myrkky myös hedelmällisyydelle. Tupakoivilla miehillä siittiöiden määrä ja laatu (liikkuvuus) on keskimäärin huonompi. Vaikka tämä ei suoraan johdu testosteronista, sekä nikotiini että matala testosteroni heikentävät kumpikin miehen lisääntymiskykyä.

On huomattava, että nikotiinituotteista esimerkiksi nuuska ja nikotiinipussit sisältävät usein jopa suurempia nikotiinimääriä kuin savukkeet. Siksi ne voivat potentiaalisesti vaikuttaa hormoneihin yhtä paljon tai enemmänkin kuin tupakointi. Nikotiini ei välttämättä yksin selitä kenenkään hormonitasoja, mutta se on yksi tekijä monien joukossa. Tupakoinnin lopettaminen ja nikotiinin välttäminen onkin suositeltavaa yleisterveyden vuoksi – ja mahdollisesti myös hormonitasapainon näkökulmasta.

Alhaisen testosteronin oireet

Matalan testosteronitason oireet voivat olla moninaisia ja kehittyä hitaasti. Oireiden voimakkuus riippuu siitä, kuinka vakavasta testosteronin puutteesta on kyse ja kuinka pitkään puutostila on jatkunut. Osa oireista on hyvin spesifisiä mieshormonin puutteelle (erityisesti seksuaalitoimintoihin liittyvät), kun taas toiset ovat yleisiä ja voivat johtua muistakin syistä. Tyypillisesti testosteronivajeen oireet miehillä voidaan jakaa fyysisiin, seksuaalisiin ja psyykkisiin oireisiin. Alla on lueteltu keskeisimmät testosteronipuutoksen oireet:

• Seksuaalisen halun heikkeneminen: Mies saattaa huomata libidon (sukupuolivietin) selvää laskua. Kiinnostus seksiin vähenee tai katoaa.
• Erektio-ongelmat (impotenssi): Matala testosteroni vaikeuttaa usein erektion saavuttamista ja ylläpitämistä. Varsinkin aamuiset spontaanit erektiot voivat vähentyä.
• Siittiötuotannon väheneminen: Alhainen testosteroni johtaa usein sperman määrän ja laadun heikkenemiseen, mikä ilmenee alentuneena hedelmällisyytenä. Raskauden aikaansaaminen voi vaikeutua.
• Krooninen väsymys ja jaksamattomuus: Energian puute, jatkuva väsymyksen tunne ja yleinen tarmon puute ovat hyvin yleisiä piirteitä testosteronin puutteessa.
• Lihasvoiman ja -massan hupeneminen: Testosteroni ylläpitää lihasmassaa, joten sen puute näkyy lihasten heikkoutena ja mahdollisesti lihaskoon pienenemisenä. Mies saattaa huomata, että voimat eivät riitä entiseen tapaan ja treenitulokset heikkenevät.
• Rasvakudoksen lisääntyminen: Erityisesti vatsanseudun rasva voi lisääntyä. Paino saattaa nousta, ja kehon koostumus muuttuu siten, että rasvaprosentti kasvaa lihasten kustannuksella. Keskivartalolihavuus voikin sekä olla syy että seuraus hormonivajeelle.
• Kehon karvoituksen väheneminen: Mieshormoni stimuloi karvojen ja parran kasvua. Puutostila voi johtaa siihen, että parrankasvu hidastuu ja vartalon karvoitus vähenee. Myös parranajon tarve harvenee, kun parta kasvaa hitaammin.
• Rintojen lievä kasvu (gynekomastia): Testosteronin ja estrogeenin epätasapaino voi aiheuttaa rintarauhaskudoksen kasvua miehillä. Tuloksena rinnat voivat hieman suurentua tai muuttua aroiksi. Tämä on suhteellisen harvinainen oire, mutta mahdollinen pitkäaikaisessa testosteronin puutteessa.
• Luuston haurastuminen: Pitkään jatkunut testosteronin puutos altistaa osteoporoosille (luukadolle). Mieshormoni on tärkeää luukudoksen uudistumiselle, ja sen vähyys voi johtaa luiden heikkenemiseen. Tällöin pituus saattaa vähentyä nikamien kasaanpainumisen vuoksi, ja pieni tapaturmakin voi aiheuttaa luunmurtuman normaalia helpommin.
• Mielialan lasku: Psyykkisellä puolella alhainen testosteroni voi ilmetä masentuneisuutena, alakuloisuutena ja yleisenä elämänilon hiipumisena. Monet miehet kuvaavat, että “mikään ei oikein innosta” tai että mieli on maassa ilman selvää syytä.
• Ärtyneisyys ja hermostuneisuus: Toiset voivat kokea lisääntynyttä aggressiivisuutta tai lyhytpinnaisuutta. Pienetkin asiat saattavat suututtaa tai turhauttaa tavallista enemmän. Hormonitasojen heilahtelut voivat vaikuttaa tunne-elämän vakauteen.
• Keskittymisvaikeudet ja muistin heikkeneminen: Testosteronin puutteeseen liitetään joskus kognitiivisia oireita kuten ajatusten hitaus, vaikeus keskittyä tehtäviin ja jopa muistitoimintojen pätkiminen. Mies saattaa kokea “aivosumua” tai työtehon laskua henkistä tarkkuutta vaativissa tehtävissä.
• Unihäiriöt: Vaikka väsymys on yleistä, paradoksaalisesti matala testosteroni voi tuoda mukanaan myös univaikeuksia. Unen laatu voi heikentyä ja yöheräilyt lisääntyä. Jotkut kärsivät unettomuudesta, toiset taas tarvitsevat tavallista enemmän unta pysyäkseen virkeinä.
• Heikentynyt fyysinen suorituskyky: Yleisesti ottaen mies huomaa, että sekä fyysinen että henkinen suorituskyky on huonompi kuin ennen. Kunto laskee, eikä liikunta tahdo sujua entiseen tapaan. Myös työkyky ja arjessa jaksaminen voivat heiketä hormonivajeen myötä.

Oireiden kirjo on laaja, eikä kaikilla esiinny kaikkia oireita. Testosteronivaje voi esimerkiksi joillakin näkyä pääasiassa seksuaalitoimintojen häiriöinä, kun taas toisilla korostuvat mieliala- ja energiavajeen oireet. Monesti juuri erektio-ongelmat tai seksuaalisen halun hiipuminen ovat niitä seikkoja, jotka saavat miehen hakeutumaan lääkäriin – ja tutkimuksissa paljastuu testosteronin puute. Toisaalta lievä testosteronivaje voi olla myös täysin oireeton: osa miehistä ei huomaa mitään erityistä, vaikka verikoe näyttäisi normaalia matalampia arvoja.

On tärkeää huomioida, että monet yllä luetelluista oireista voivat johtua muistakin terveysongelmista. Esimerkiksi jatkuva väsymys ja alakulo voivat olla merkki kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai masennuksesta; erektiohäiriöt voivat johtua verenkiertohäiriöistä; ja keskivartalolihavuus sekä väsymys voivat liittyä uniapneaan. Siksi pelkkien oireiden perusteella ei pidä hypätä johtopäätökseen, että kyseessä on testosteronivaje. Jos useampia edellä mainituista vaivoista esiintyy yhtä aikaa, on kuitenkin syytä epäillä matalaa testosteronia yhtenä mahdollisena syynä ja hakeutua tutkimuksiin.

Testosteronivajeen diagnosointi

Jos epäilet itselläsi testosteronin puutetta, ensimmäinen askel on hakeutua lääkäriin tilanteen arvioimiseksi. Lääkäri käy läpi oireet, terveydentilasi ja elämäntapasi. Mikäli testosteronivaje vaikuttaa mahdolliselta, diagnoosi varmistetaan verikokeella. Testosteronin mittaus tehdään verinäytteestä, joka otetaan yleensä aamulla. Aamulla hormonin pitoisuus veressä on korkeimmillaan, joten alhaisen testosteronin havaitsemiseksi otollisin aika on klo 7–10 välillä aamulla.

Laboratoriossa mitataan yleensä kokonais-testosteronin pitoisuus (S-Testo). Aikuisilla miehillä tuloksen viitearvo (normaalialue) on tyypillisesti noin 10–38 nmol/l. Luvut voivat hieman vaihdella laboratorioittain, mutta yleisesti ottaen testosteronitaso alle ~10 nmol/l aamunäytteessä viittaa puutteeseen. Jos arvo sijoittuu viitearvojen alarajoille tai hieman alle, tilanne saatetaan tulkita rajatapaukseksi, joka vaatii seurantaa ja oireiden tarkastelua.

Yhden mittauksen perusteella ei yleensä tehdä lopullista diagnoosia. Testosteroniarvo voi vaihdella päivästä toiseen ja siihen vaikuttavat mm. stressi, uni ja akuutit sairaudet. Siksi usein tehdään toistomittauksia: verikoe otetaan esimerkiksi kahdesti tai kolmesti eri päivinä, mieluiten aamuisin, jotta saadaan varmistus pysyvästi matalasta tasosta. Samalla lääkäri yleensä määrää muitakin kokeita, joilla suljetaan pois muut mahdolliset oireiden aiheuttajat. Esimerkiksi verikokein voidaan tutkia kilpirauhasen toiminta, sokeriarvot (diabeteksen poissulku), maksan ja munuaisten toiminta sekä mitata muita hormoneja (kuten aivolisäkkeen tuottama LH ja FSH), jotta nähdään johtuuko vaje kiveksistä vai aivolisäkkeen säätelyhäiriöstä.

Diagnoosi testosteronivajeesta tehdään, jos toistetuissa aamumittauksissa testosteronin pitoisuus on selvästi normaalia alempi ja potilaalla on siihen sopivia oireita. Pelkkä matala veriarvo ilman oireita ei välttämättä johda hoitoon, mutta se voi antaa aihetta seurannalle. Lääkäri arvioi kokonaisuuden: nuorella miehellä mikä tahansa viitearvon alle jäävä lukema on huolestuttava, kun taas iäkkäämmällä hieman alle viitearvon oleva arvo saatetaan katsoa ikään liittyväksi, ellei oireita ilmene.

Milloin tutkimuksiin? Yleisesti ottaen aikuisten miesten kannattaa hakeutua lääkärin tutkimuksiin, jos sukupuolinen halu on merkittävästi laskenut ilman selvää syytä, jos ilmenee selviä erektiovaikeuksia, tai jos kokee poikkeuksellista väsymystä, lihaskunnon romahtamista ja mielialan laskua samanaikaisesti. Erityisesti, jos aiemmin on voinut hyvin ja toiminut normaalisti, mutta nyt oireet ovat uusia ja jatkuvia, kannattaa selvittää voisiko taustalla olla testosteronin puute. Myös hedelmättömyystutkimusten yhteydessä miehiltä mitataan usein testosteroniarvot, mikäli siemennesteanalyysissä on poikkeavia löydöksiä.

Testosteronivajeen hoito

Testosteronin puutoksen hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti tilanteen mukaan. Tärkeää on ensin sulkea pois ja hoitaa mahdolliset muut syyt oireiden taustalla. Jos esimerkiksi kilpirauhasen vajaatoiminta selittää oireet, sitä hoidetaan ensisijaisesti. Mikäli todetaan varsinainen miehen testosteronivaje, hoitojakso voidaan jakaa kahteen osaan: elintapojen korjaaminen ja tarvittaessa hormonihoito.

Elintavat ja omat keinot testosteronitasojen nostamiseksi

Usein ensimmäinen lähestymistapa on pyrkiä nostamaan testosteronitasoja luonnollisesti elintapoja parantamalla. Jos testosteronivaje johtuu osittain tai kokonaan elintavoista, muutokset niissä voivat korjata tilanteen ilman lääkehoitoa. Tärkeitä keinoja ovat mm.:

• Painonhallinta: Ylipainoisen kannattaa pudottaa painoa. Jo muutaman kilon laihdutus voi auttaa nostamaan testosteronitasoa. Tavoitteena on normaalipaino tai ainakin vyötärölihavuuden välttäminen. Rasvakudoksen väheneminen vähentää haitallista estrogeenin tuotantoa ja keho pystyy tuottamaan enemmän testosteronia.
• Liikunta: Säännöllinen liikunta, erityisesti lihaskuntoharjoittelu, stimuloi testosteronin eritystä. Voimaharjoittelu ja intervallityyppinen harjoittelu on yhdistetty korkeampiin testosteronitasoihin lyhyellä aikavälillä, ja pitkällä tähtäimellä liikunnallinen elämäntapa edistää hormonitasapainon pysymistä parempana. Tärkeintä on löytää mieluisa liikuntamuoto ja liikkua useita kertoja viikossa.
• Alkoholin käytön vähentäminen: Jos alkoholia kuluu runsaasti, sen vähentäminen on oleellista. Runsas alkoholin käyttö laskee testosteronitasoa, joten kohtuukäyttöön palaaminen tai absolutismi voi parantaa hormonitasoja selvästi. Satunnainen ja maltillinen alkoholin nauttiminen ei yleensä merkittävästi vaikuta testosteroniin, mutta raju juominen ja jatkuva käyttö kyllä.
• Tupakoinnin lopettaminen: Kuten edellä käsiteltiin, tupakointi ja nikotiinivalmisteet voivat myötävaikuttaa alhaisiin testosteronitasoihin. Tupakoinnin lopettamisella on lukuisia terveyshyötyjä, ja mahdollisesti yksi niistä on parempi hormonituotanto sekä parantunut verenkierto elintärkeisiin elimiin (mukaan lukien sukuelimet).
• Riittävä uni ja palautuminen: Pyri nukkumaan yössä 7–8 tuntia hyvää laatua olevaa unta. Uni on ratkaisevan tärkeää hormonitoiminnalle – suurin osa päivittäisestä testosteronituotannosta tapahtuu REM-unen aikana varhain aamuyöstä. Jatkuva unenpuute voi painaa tasoja alas, kun taas kunnon yöunet antavat kiveksille ja aivoille mahdollisuuden tuottaa hormoneja optimaalisesti. Jos kärsit uniapneasta tai kroonisesta unettomuudesta, hakeudu niiden hoitoon.
• Stressinhallinta: Korkea stressitaso on vihollinen sekä hyvinvoinnille että testosteronille. Rentoutumiskeinot, harrastukset, tietoinen stressin vähentäminen ja tarvittaessa työkuorman keventäminen voivat normalisoida kehon hormonieritystä. Myös esimerkiksi meditaatio tai jooga voi auttaa laskemaan stressihormoneja.
• Terveellinen ruokavalio: Monipuolinen ravinto tukee kehon hormonituotantoa. Tietyt ravintoaineet (kuten D-vitamiini, sinkki ja magnesium) ovat tärkeitä testosteronisynteesille. Syö riittävästi proteiinia lihasten ylläpitoon, hyviä rasvoja (esim. pähkinät, oliiviöljy, kala) ja värikkäitä vihanneksia sekä hedelmiä. Vältä erittäin niukkaa energiansaantia tai pikadieettejä, sillä liian vähäinen ravinto voi myös laskea testosteronia.
• Seksuaalinen aktiivisuus: Mielenkiintoisesti seksuaalinen toiminta saattaa itsessään hieman kohottaa testosteronitasoja akuutisti. Tyydyttävä läheisyys ja seksi ovat tärkeitä myös psykologiselle hyvinvoinnille. Parisuhteessa avoin keskustelu ja kumppanin tuki voivat auttaa jaksamaan oireiden kanssa. Mikäli erektio-ongelmat vaivaavat, tilapäisesti myös erektiolääkkeistä voi olla apua parisuhteen intimiteetin ylläpitämisessä samalla kun varsinainen hormonitasapaino pyritään korjaamaan.

Elintapojen parantaminen on usein tehokas keino, mikäli testosteronivaje ei ole erittäin vaikea. Monilla miehillä, joilla on lievä hormonivaje, jo painonpudotus ja elämäntaparemontti tuovat selvästi vireyttä takaisin ja oireet helpottavat. Samalla paranemaan päin oleva terveydentila voi kääntää positiivisen kierteen: kun jaksaminen kohenee, tulee liikuttua enemmän ja pidettyä itsestä parempaa huolta, mikä edelleen tukee testosteronituotantoa.

Lääkehoito (testosteronikorvaus)

Mikäli elämäntapamuutokset eivät riitä ja testosteronin puute on edelleen merkittävä, voidaan harkita lääkinnällistä hoitoa eli testosteronikorvaushoitoa. Tästä päätetään yleensä erikoislääkärin (endokrinologin tai urologin) kanssa yksilöllisesti. Ennen hormonihoidon aloittamista varmistetaan verikokein, että testosteronitaso on toistuvasti matala ja oireet ovat selviä, eikä hoitoon ole vasta-aiheita. Vasta-aiheita voivat olla esimerkiksi eturauhassyöpä tai rintasyöpä (miehillä hyvin harvinainen), vaikea uniapnea, hallitsematon sydämen vajaatoiminta tai poikkeavan korkea veren hemoglobiini – näissä tilanteissa testosteronihoitoon liittyy liikaa riskejä.

Testosteronikorvaushoito tarkoittaa, että kehoon tuodaan synteettistä testosteronia lääkkeenä korvaamaan puuttuvaa hormonia. Valmisteita on pääasiassa kahta muotoa:

• Testosteronigeeli: Geelimäistä valmistetta sivellään päivittäin iholle (yleensä olkavarsiin tai ylävartalolle). Geeli imeytyy ihon kautta verenkiertoon. Päivittäinen käyttö pitää hormonitason tasaisena. On tärkeää antaa geelin kuivua ennen ihokosketusta keneenkään, jottei hormonia siirry esimerkiksi puolisoon tai lapsiin.
• Testosteronipistokset: Lihakseen annettavat injektiot, jotka sisältävät pitkävaikutteista testosteronia. Pistos annetaan yleensä 2–3 kuukauden välein (valmisteesta riippuen). Pistoksilla saadaan aikaan nouseva ja sitten hitaasti laskeva hormoniprofiili, kunnes tulee seuraavan annoksen aika.

Molemmilla hoitomuodoilla pyritään nostamaan testosteronitaso normaaliin viiteväliin ja lievittämään oireita. Hoidon aikana seurataan veren testosteronipitoisuutta sekä potilaan vointia, jotta annos on sopiva eikä mene liiallisuuksiin. Miehen olisi tarkoitus päästä takaisin sellaiseen hormonitasoon, jossa hän voi hyvin ja oireet pysyvät poissa.

Testosteronihoito tehoaa yleensä hyvin puutosoireisiin: sukupuolivietti paranee, mieliala piristyy ja erektiokyky kohenee, mikäli ongelmat johtuivat hormonivajeesta. Myös lihasvoima ja -massa voivat lisääntyä hoidon myötä (tosin tämä vaatii yleensä myös liikuntaa tueksi), ja luukato voidaan pysäyttää. Monet miehet raportoivat, että elämänlaatukohenee huomattavasti, kun kehon hormonitasapaino palautuu normaaliksi.

On kuitenkin muistettava, että testosteronikorvaushoito on yleensä elinikäinen päätös siinä mielessä, että kehon oma tuotanto ei palaudu niin kauan kuin ulkoista hormonia annetaan. Jos vaje johtuu kivesten pysyvästä toimintahäiriöstä, hormonihoitoa on jatkettava käytännössä loppuelämä, ellei taustasyy korjaannu. Aivolisäkeperäisessä vajeessa voidaan joskus hoitaa toisin: esimerkiksi nuorelle miehelle, joka haluaa säilyttää lasten saamisen mahdollisuuden, voidaan antaa pistoksina aivolisäkkeen hormoneja (LH ja FSH) herättämään kivesten oma toiminta sen sijaan, että annettaisiin suoraan testosteronia. Nämä ovat kuitenkin erikoistapauksia. Useimmiten korvaushoito tarkoittaa yksinkertaisesti testosteronigeeliä tai -pistoksia säännöllisesti.

Testosteronihoidon sivuvaikutukset on myös hyvä tuntea. Yleisimpinä mahdollisina haittoina voivat olla punasolumassan liiallinen kasvu (veren hemoglobiinin nousu), nesteturvotus, akne tai ihon rasvoittuminen ja pistoshoidoissa injektiokohdan ärsytys. Eturauhanen reagoi testosteroniin: eturauhasen koko voi hieman kasvaa (samoin PSA-arvo veressä nousee jonkin verran, tosin merkittävä nousu vaatii syyn poissulkemista). Säännöllinen seuranta on tärkeää hoidon aikana – lääkäri tarkistaa voinnin ohella verikokeista mm. hemoglobiinin, maksa-arvot ja PSA:n säännöllisesti.

Eräs tärkeä seikka on, että testosteronikorvaus heikentää siittiöiden tuotantoa entisestään. Ulkoinen testosteroni lähettää aivoille signaalin, että kivekset voivat “levätä”, jolloin siittiöiden kehitys tyrehtyy lähes kokonaan. Siksi jos miehellä on toiveissa lasten saanti lähitulevaisuudessa, pitää asiasta keskustella lääkärin kanssa ennen hoidon alkua. Hormonihoidon aikana miehestä tulee käytännössä väliaikaisesti hedelmätön. Tämä vaikutus voi onneksi olla palautuva: hoidon lopettamisen jälkeen kehon oma tuotanto ja siittiökehitys voivat ajan myötä käynnistyä uudelleen, mutta takuuvarmaa se ei aina ole, etenkin jos hoito on jatkunut vuosia. Tästä syystä nuorille miehille pyritään ensisijaisesti aina hoitamaan taustasyy tai käyttämään vaihtoehtoisia menetelmiä, jos mahdollista.

Yhteenvetona, testosteronivajeen hoito vaatii usein kärsivällisyyttä ja oma-aloitteisuutta. Elintapojen kohentaminen on kulmakivi, jolla on laaja-alaiset terveyshyödyt. Lääkehoito on tehokas apu, kun sitä tarvitaan, mutta se toteutetaan lääkärin valvonnassa ja harkiten. Moni mies hyötyy molempien lähestymistapojen yhdistämisestä: esimerkiksi elämäntapamuutokset voivat jatkua hormonihoidon rinnalla, jotta kokonaisterveys paranee.

Tärkeää: Hoida myös mahdolliset muut sairaudet kuntoon. Esimerkiksi jos testosteronivajeeseen liittyy masennusta, voi olla hyödyllistä saada keskustelu- tai lääkehoitoa mielialaoireisiin samanaikaisesti. Samoin erektiohäiriöihin on omia hoitojaan (kuten lääkkeitä), joita voidaan käyttää tukena, kunnes testosteronihoito alkaa tehota. Kattava ja kokonaisvaltainen lähestymistapa miehen terveyteen tuottaa parhaan tuloksen.

Yhteenveto

Matala testosteroni on suhteellisen yleinen ongelma miehillä, ja sen oireet voivat vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun. Tähän artikkeliin on koottu keskeiset asiat, jotka jokaisen miehen on hyvä tietää testosteronivajeesta. Tunnistamalla oireet – kuten seksuaalisen halun laskun, väsymyksen, lihasvoiman heikkenemisen ja mielialamuutokset – voi ajoissa hakeutua tutkimuksiin. Syyt mataliin hormonitasoihin vaihtelevat iän tuomista muutoksista elämäntapoihin ja sairauksiin. On rohkaisevaa, että paljon on omissa käsissä: terveelliset elämäntavat, kuten painonhallinta, liikunta, hyvä uni ja tupakoimattomuus, tukevat kehon omaa testosteronintuotantoa. Tarvittaessa lääkärin määräämä testosteronihoito auttaa palauttamaan hormonitasot ja siten karkottaa puutoksen aiheuttamat vaivat. Jokainen mies on yksilö, ja siksi on tärkeää kuunnella omaa kehoa – jos epäilet testosteronivajeen vaivaavan, älä epäröi kääntyä terveydenhuollon puoleen.

Huom: Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi tiedoksi eikä se korvaa lääkärin antamaa yksilöllistä lääketieteellistä neuvontaa. Hormonitoimintaan liittyvissä kysymyksissä ja hoitopäätöksissä on aina syytä kääntyä lääkärin puoleen.*