Mikä on testosteroni?

Testosteroni on steroidirakenteinen hormoni, jota pidetään miehen tärkeimpänä sukupuolihormonina. Sitä kutsutaan usein mieshormoniksi, koska testosteroni vastaa miesten miehisistä piirteistä ja lisääntymistoiminnoista. Sekä miehen että naisen elimistö tuottaa testosteronia, mutta miehillä pitoisuudet ovat moninkertaiset naisiin verrattuna. Testosteroni kuuluu androgeeneihin eli mieshormoneihin, ja kemiallisesti se on kolesterolista muodostuva steroidihormoni. Arkikielessä saatetaan puhua ”testosteroniarvoista” viitattaessa veren testosteronipitoisuuteen – toisin sanoen siihen, kuinka paljon tätä hormonia on veressä. Normaali testosteronitaso on tärkeä osa terveyttä, sillä testosteroni vaikuttaa laajasti elimistön toimintoihin niin miehillä kuin naisilla.

Testosteronin tuotanto ja säätely

Miehillä valtaosa testosteronista (noin 95 %) syntyy kiveksissä Leydigin soluissa. Pieni määrä muodostuu myös lisämunuaisten kuorikerroksessa. Naisilla testosteronia tuottavat pääasiassa munasarjat sekä vähäisessä määrin lisämunuaiset. Naisten keho tuottaa siis samoja hormoneja kuin miesten, mutta testosteroni naisella on pitoisuuksiltaan vain murto-osa miehen vastaavista. Esimerkiksi naisen veressä normaali testosteronipitoisuus on tyypillisesti vain noin kymmenesosa miehen tasosta.

Aivojen hypotalamus ja aivolisäke säätelevät tarkasti testosteronin tuotantoa. Aivolisäkkeen etulohko erittää luteinisoivaa hormonia (LH), joka verenkierron kautta stimuloi kivesten soluja tuottamaan testosteronia. Tämä säätelyjärjestelmä (ns. hypotalamus–aivolisäke–kives-akseli) toimii palautesäätelyn periaatteella: kun veren testosteronipitoisuus on riittävän korkea, viestii se hypotalamukselle ja aivolisäkkeelle vähentää LH:n eritystä. Vastaavasti, jos testosteronitaso laskee liian alas, LH:n eritys lisääntyy ja kiihdyttää kivesten toimintaa. Naisilla vastaava säätely tapahtuu hypotalamuksen, aivolisäkkeen ja munasarjojen kautta – vaikka testosteroni ei olekaan naisen pääasiallinen sukupuolihormoni, pienet määrät sitäkin säädellään tarkoin.

Testosteronin eritys alkaa lisääntyä merkittävästi murrosiässä. Pojilla kivesten toiminta vilkastuu noin 10–13 vuoden iässä, jolloin testosteronitasot nousevat ja käynnistävät murrosiän muutokset. Ennen murrosikää poikien veressä on vain hyvin pieniä määriä testosteronia, yhtä vähän kuin samanikäisillä tytöillä. Murrosiän alettua kivekset tuottavat testosteronia läpi elämän, joskin tuotanto määrällisesti vaihtelee eri ikäkausina. Iän myötä, erityisesti keski-iästä lähtien, testosteronin eritys alkaa vähitellen heiketä. Myös yksilölliset tekijät vaikuttavat: esimerkiksi ylipaino voi alentaa miehen veren testosteronitasoa, kun taas laihtuminen voi nostaa sitä takaisin ylemmäs. Kokonaisuudessaan testosteronin tuotanto pysyy kuitenkin miehillä aktiivisena korkeaan ikään saakka, vaikkakin huippuarvot ovat nuoremmalla iällä.

Testosteronin tehtävät kehossa

Testosteronilla on lukuisia tehtäviä ihmiskehossa. Se on kriittinen hormoni miehen seksuaalisen kehityksen kannalta. Murrosiässä lisääntynyt testosteronin eritys aiheuttaa tyypilliset miehiset piirteet: parta ja muu karvoitus alkaa kasvaa, ääni madaltuu, lihakset ja voima lisääntyvät, ja sukuelimet kehittyvät täyteen mittaansa. Testosteroni vaikuttaa myös kehon rasvan jakautumiseen: miehillä rasvakudosta kertyy suhteellisesti vähemmän lantion ja reisien alueelle ja enemmän vatsan seudulle verrattuna naisiin – osittain juuri testosteronin ansiosta.

Aikuisella miehellä testosteroni ylläpitää lihasmassaa ja luuston vahvuutta. Se stimuloi proteiinien synteesiä, mikä edistää lihasten kasvua ja voimaa. Samoin testosteroni vaikuttaa luuytimeen lisäten punasolujen tuotantoa, mikä on yksi syy siihen, että miehillä on yleensä naisia korkeampi hemoglobiiniarvo. Testosteronilla on rooli myös miesten sukupuolivietissä (libidossa) ja normaalissa erektiokyvyssä. Esimerkiksi yö- ja aamuerektiot ovat merkki siitä, että elimistössä on riittävästi testosteronia ja verenkierto toimii; testosteronin puute voi johtaa näiden ilmiöiden heikentymiseen.

Vaikutukset eivät rajoitu vain fyysisiin ominaisuuksiin. Testosteroni vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin ja käyttäytymiseen. Riittävä testosteronitaso on yhteydessä energisyyteen, parempaan mielialaan ja itseluottamukseen. Monilla miehillä hyvä normaali testosteronitaso ilmenee aloitekykynä ja motivaationa arjessa. Tutkimukset ovat viitanneet siihen, että terveet testosteronitasot saattavat olla yhteydessä myös suotuisiin verensokeri- ja kolesteroliarvoihin, eli hormonitasapaino voi vaikuttaa aineenvaihdunnan terveyteen. Toisaalta liian matala testosteroni voi heijastua mielialan laskuna, ärtyisyytenä tai keskittymisvaikeuksina.

Myös naisten elimistössä testosteronilla on tehtäviä, vaikkakin pienemmissä määrin. Naisilla testosteroni tukee osaltaan lihas- ja luukudoksen ylläpitoa sekä vaikuttaa seksuaaliseen halukkuuteen. On havaittu, että hyvin alhainen testosteroni naisella saattaa joillakin johtaa väsymykseen tai haluttomuuteen, mutta koska naisten normaali taso on jo lähtökohtaisesti matala, vaikutukset eivät ole yhtä dramaattisia kuin miehillä. Naisilla estrogeeni on hallitseva sukupuolihormoni, mutta pieni määrä testosteronia on silti tärkeää kehon tasapainolle.

Testosteroni naisilla

Vaikka testosteronia pidetään pääasiassa miehen hormonina, sitä on myös naisen kehossa. Testosteroni naisella on yleensä peräisin munasarjoista ja lisämunuaisista. Naisen normaali kokonaistestosteronipitoisuus veressä on tyypillisesti noin 0,5–2 nmol/l (nanomoolia litrassa), mikä on vain noin 5–10 % miehen vastaavasta tasosta. Tästä huolimatta tällä pienellä määrällä on omat vaikutuksensa: se tukee naisen lihasten ja luuston terveyttä ja vaikuttaa seksuaaliseen haluun. Joissakin tapauksissa esimerkiksi vaihdevuosien jälkeen on tutkittu pienen testosteronilisän vaikutusta naisen hyvinvointiin, mutta naisten testosteronihoitoja käytetään lääketieteessä melko harvoin ja harkiten.

Naisen kehossa liiallinen testosteroni puolestaan voi aiheuttaa epätasapainoa. Jos naisen testosteronitaso nousee normaalia korkeammaksi, seurauksena voi olla niin sanottuja virilisaatio-oireita eli miehisiä piirteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi lihaskasvun kiihtyminen, äänen madaltuminen, ihon rasvoittumisen lisääntyminen sekä liikakarvoitus (hirsutismi), jossa karvaa alkaa kasvaa tavallista enemmän kasvoihin, rintaan ja muihin miehille tyypillisiin paikkoihin. Yleisin syy naisten kohonneeseen testosteroniin on munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS), jossa munasarjat tuottavat tavallista enemmän androgeeneja. Myös jotkin lisämunuaisen sairaudet tai kasvaimet voivat nostaa naisen testosteronia merkittävästi. Näistä tarkemmin osiossa “Korkea testosteroni naisilla”. Tässä artikkelissa keskitymme kuitenkin pääosin miesten testosteroniin ja sen merkitykseen, sillä miehillä hormonin vaikutukset ja vaihtelut ovat paljon suurempia.

Testosteronitasoihin vaikuttavat tekijät

Testosteronitasot eivät ole vakioita läpi elämän, vaan niihin vaikuttavat niin ikä, vuorokaudenaika kuin elämäntavatkin. Nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa (noin 20–30 vuoden iässä) miesten testosteronitasot ovat yleensä korkeimmillaan. Noin 30 ikävuoden jälkeen miesten keskimääräiset testosteronipitoisuudet alkavat hitaasti laskea – arviolta noin 1–2 % vuodessa. Tämä on osa normaalia ikääntymisprosessia. Eri yksilöiden välillä on kuitenkin suurta vaihtelua: toiset säilyttävät suhteellisen korkean tason pitkälle keski-ikään, kun taas toisilla lasku voi tapahtua nopeammin.

Ikä ei ole ainoa tekijä, joka vaikuttaa hormonitasoihin. Vuorokaudenaika on myös tärkeä: testosteronin eritys noudattaa vuorokausirytmiä siten, että pitoisuus veressä on korkeimmillaan varhain aamulla ja laskee iltaa kohti. Terveellä nuorella miehellä aamun korkein taso voi olla merkittävästi suurempi kuin illan matalin taso. Tästä syystä lääkärit suosittelevat, että testosteronimääritys verestä otetaan aamulla (ennen klo 10), jotta tulos heijastaisi elimistön huipputasoa. Iltapäivällä mitattu arvo voi olla jopa viitearvojen alapuolella, vaikka henkilöllä ei olisi varsinaista hormonivajausta – vain vuorokausirytmin vuoksi.

Elämäntavat ja yleinen terveydentila vaikuttavat paljon hormonitasoihin. Esimerkiksi ylipaino ja lihavuus voivat laskea miehen testosteronipitoisuutta merkittävästi. Rasvakudoksessa testosteroni osin muuntuu estrogeeniksi, minkä vuoksi hyvin ylipainoisilla miehillä voi olla sekä matalampi testosteroni että hieman koholla oleva estrogeenitaso. Tutkimusten mukaan lihavilla miehillä on kaikissa ikäryhmissä keskimäärin selvästi (useita nmol/l) matalammat testosteroniarvot kuin normaalipainoisilla. Positiivista on, että laihduttaminen ja elämäntapamuutokset voivat kääntää tämän: painon pudotus ylipainoisella miehellä yleensä nostaa veren testosteronitasoa ja voi joskus palauttaa sen normaalille tasolle.

Myös liikunta ja ravitsemus vaikuttavat. Kohtuullinen voimaharjoittelu ja aerobinen liikunta voivat pitkällä aikavälillä tukea tervettä testosteronitasoa, kun taas jatkuva nukkumisen puute, krooninen stressi ja erittäin rankka ylikorostunut kestävyysurheilu saattavat päinvastoin laskea testosteronipitoisuutta. Riittävä uni on tärkeä, sillä suurin osa vuorokauden testosteronista erittyy REM-unen aikana varhain aamulla. Alkoholin liikakäyttö on toinen tekijä, joka laskee testosteronia; runsaasti alkoholia käyttävillä miehillä on usein normaalia matalammat testosteroniarvot. Samoin eräät lääkkeet ja sairaudet voivat vaikuttaa: esim. pitkäaikainen voimakas opioidikipulääkitys tai anaboliset steroidit (kehon ulkopuoliset keinotekoiset testosteronin kaltaiset aineet) sekoittavat elimistön omaa hormonituotantoa.

On hyvä huomata, että viime vuosikymmenten aikana miesten keskimääräiset testosteronitasot ovat tutkimusten mukaan saattaneet laskea. Tämä tarkoittaa, että nykypäivän miehellä voi olla hieman alhaisemmat arvot kuin samanikäisellä miehellä vaikkapa 30 vuotta sitten, vaikka molemmat olisivat terveitä. Syiksi on ehdotettu mm. elintapojen muutosta (esimerkiksi lihavuuden yleistyminen, vähentynyt liikunta) ja ympäristötekijöitä (kuten altistumista kemikaaleille, jotka voivat häiritä hormonitoimintaa). Ilmiötä tutkitaan yhä, mutta se on herättänyt kiinnostusta miesten terveyden näkökulmasta.

Yksilöllisyys on merkittävä tekijä: geneettiset erot saattavat vaikuttaa siihen, että toisen miehen “normaali” testosteronitaso voi luontaisesti olla hieman korkeampi tai matalampi kuin toisen, ilman että kyseessä on sairaus. Tärkeintä onkin kokonaisuus – se, että henkilön hormonitaso riittää ylläpitämään terveyttä ja hyvinvointia. Seuraavaksi käsitellään tarkemmin, miten testosteronitasoja mitataan ja mitä ovat niin sanotut viitearvot eli normaalialueet.

Testosteronin mittaaminen laboratoriossa (S-Testo ja vapaa testosteroni)

Testosteronitaso selvitetään verikokeella. Tyypillisin tutkimus on S-Testo, joka tarkoittaa seerumin kokonaistestosteronia. Verinäyte otetaan yleensä kyynärvarren laskimosta aamulla, mieluiten klo 7–10 välillä, jotta tulos olisi vertailukelpoinen standardiviitearvoihin. Ennen koetta suositellaan olemaan syömättä (paasto) ainakin muutaman tunnin ajan, koska ruokailu saattaa joillakin hieman laskea mitattua arvoa hetkellisesti. Laboratoriosta saat tuloksena testosteronin arvon veressäsi, joka ilmoitetaan yleensä nmol/l-yksikössä.

Kokonaistestosteroni (S-Testo) mittaa verenkierrossa olevan testosteronin kokonaismäärän. Suurin osa veressä kiertävästä testosteronista on sitoutuneena proteiineihin: noin 65 % kulkee vahvasti kiinnittyneenä sukupuolihormoneja sitovaan globuliiniin (SHBG) ja toiset ~30 % heikommin sitoutuneena albumiini-nimiseen proteiiniin. Vain arviolta 1–3 % testosteronista miehillä (ja ~0,5–1 % naisilla) on veressä vapaana eli sitoutumattomassa muodossa. Tätä pientä vapaata osuutta pidetään biologisesti aktiivisimpana, koska vain vapaa testosteroni pääsee vaikuttamaan soluihin. Kuitenkin S-Testo mittaa kaiken testosteronin yhdistettynä, riippumatta onko se vapaana vai proteiiniin sitoutuneena.

Joissain tilanteissa pelkkä kokonaistestosteronin mittaus ei anna täydellistä kuvaa hormonitilanteesta. Esimerkiksi iän myötä tai tietyissä tiloissa SHBG-proteiinin määrä veressä voi muuttua (esim. kilpirauhasen liikatoiminta tai estrogeenilääkitys voi nostaa SHBG:tä, lihavuus taas laskee). Jos SHBG on hyvin korkea, suuri osa testosteronista on tiukasti sitoutuneena eikä vapaata jää paljoa – tällöin henkilöllä saattaa olla normaali tai jopa korkea kokonaisarvo, mutta silti biologisesti aktiivinen vapaa testosteroni on niukka. Vastaavasti poikkeuksellisen matala SHBG (esim. lihavuuden tai tiettyjen sairauksien yhteydessä) voi nostaa vapaan testosteronin suhteellista osuutta. Tällaisissa tapauksissa lääkäri voi määrätä mittauksen nimeltä S-TestoVL, missä lyhenne ”VL” tarkoittaa vapaa laskettu. Vapaa laskettu testosteroni tarkoittaa laskennallisesti arvioitua veren vapaata testosteronia. Seerumista mitataan ensin kokonaistestosteroni (S-Testo) sekä SHBG:n pitoisuus, joskus myös albumiini. Näiden arvojen perusteella tietokone laskee kaavalla, paljonko tästä kokonaishormonista on vapaana. Lopputulos – vapaa testosteroni – ilmoitetaan yleensä pikomoleina litrassa (pmol/l).

S-TestoVL-tutkimus antaa lisätietoa erityisesti silloin, kun epäillään, että kokonaistestosteronin tasoon vaikuttaa muuttunut proteiinitaso. Esimerkiksi ikääntyvillä miehillä vapaa testosteroni laskee usein enemmän kuin kokonaistestosteroni, juuri SHBG:n nousun takia. Vapaan testosteronin viitearvot ovat eri luokkaa kuin kokonaisarvon: vapaa testosteroniarvo on tyypillisesti sadoissa pmol/l, kun taas kokonaistestosteroni nmol/l (tuhat kertaa suurempi yksikkö). Näistä arvoista lisää seuraavassa luvussa.

Mainittakoon, että laboratoriosta riippuen on olemassa myös herkkiä menetelmiä pienten testosteronipitoisuuksien mittaamiseen. Esimerkiksi S-HsTesto (high sensitivity testosterone) tai S-TestoMS (massaspektrometrinen menetelmä) saattavat tulla kyseeseen erityisesti naisten näytteissä tai silloin, kun epäillään erittäin matalia arvoja miehellä. Nämä testit pystyvät tarkemmin havaitsemaan hyvin alhaisetkin hormonipitoisuudet. Tavalliselle aikuiselle miehelle perusmenetelmä (S-Testo) on kuitenkin yleensä riittävän tarkka.

Testosteronimittausta käytetään diagnostiikassa mm. silloin, jos miehellä epäillään testosteronin puutosta(hypogonadismia) alhaisten oireiden perusteella. Miehillä mittaus on myös osa lapsettomuuden, erektiohäiriöiden ja seksuaalisen haluttomuuden selvittelyä. Naisilla testosteronimääritys voidaan tehdä, jos epäillään esimerkiksi PCOS-oireyhtymää, lisämunuaisen häiriöitä tai muuten poikkeavaa androgeenituotantoa (esimerkiksi selvitetään liikakarvoituksen syytä). Näissä tapauksissa usein mitataan samanaikaisesti muitakin hormoneja kokonaiskuvan saamiseksi.

Normaalit testosteronitasot ja viitearvot

Laboratorioissa on määritelty terveelle väestölle viitearvot eli normaalin vaihtelun rajat testosteronipitoisuuksille. Viitearvot antavat suuntaa, onko yksilön tulos odotetulla tasolla. On tärkeää huomata, että viitearvot on yleensä laadittu aamunäytteille nuorilla aikuisilla miehillä, jolloin testosteroni on korkeimmillaan. Alla on esitetty sekä kokonaistestosteronin (S-Testo) että vapaan lasketun testosteronin (S-TestoVL) viitearvoja yleisesti käytetyillä mittausmenetelmillä:

• Miehet (16–60 vuotta), S-Testo (kokonais): noin 10–38 nmol/l
• Naiset (yli 16 vuotta), S-Testo: noin 0,4–2,0 nmol/l
• Miehet, vapaa laskettu testosteroni (S-TestoVL): noin 155–800 pmol/l
• Naiset, vapaa testosteroni: noin 9–30 pmol/l

Yllä mainitut arvot voivat hieman vaihdella laboratorion ja menetelmän mukaan, mutta antavat suuruusluokan. Esimerkiksi nuoren miehen normaali testosteronitaso sijoittuu yleensä tuon haarukan keskivaiheille (esim. ~15–25 nmol/l) aamumittauksessa. Naisen normaalit testosteronitasot ovat selvästi alemmat, tyypillisesti alle 2 nmol/l kokonaistasolla. Vapaan testosteronin osalta miehillä lukemat ovat kymmenkertaisia naisiin nähden.

On hyvä huomioida, että yli 60-vuotiaille miehille ei usein ilmoiteta erillisiä viitearvoja, koska iän myötä testosteronitasot laskevat yksilöllisesti. Käytännössä vanhemmilla miehillä “normaali” tulos voi olla matalampi kuin nuorella miehellä, ilman että kyseessä on sairaus. Monissa lähteissä todetaankin, että ikääntyneiden miesten testosteroniarvot voivat olla jopa noin puolta nuorten miesten arvoista. Esimerkiksi yli 80-vuotiaalla miehellä kokonaistestosteroni saattaa olla vain noin 5–15 nmol/l ja vapaa testosteroni alle 155 pmol/l, mutta tämä voi silti olla hänelle ikävakioidusti normaalia. Toisin sanoen testosteronin viitearvot iän mukaan siirtyvät alaspäin: nuorilla viitevälin alapää on korkeampi, iäkkäillä matalampi. Lääkärit ottavat tulkinnassa huomioon potilaan iän, oireet ja kokonaistilanteen – pelkkä luku ei aina kerro koko totuutta.

Joissakin tapauksissa raja-arvoja on annettu hypogonadismin (testosteronivajeen) määrittelyyn. Usein mainitaan, että jos miehen kokonaistestosteroni on toistuvasti alle noin 12 nmol/l, se voi viitata vajaatoimintaan, varsinkin jos esiintyy oireita. Alle 8 nmol/l kokonaistaso katsotaan yleisesti selvästi poikkeavan matalaksi nuorella tai keski-ikäisellä miehellä. Vapaan testosteronin viitearvot huomioiden voidaan sanoa, että jos vapaa testosteroni alle 200 pmol/l, arvo on nuorelle miehelle yleensä matala ja saattaa selittää mahdollisia oireita. Esimerkiksi vapaa testosteroni 300 pmol/l on vielä viitearvojen sisällä miehillä, mutta melko lähellä alakanttia – nuorelle miehelle se olisi hieman alipainoisen puolella normaalista, kun taas iäkkäämmälle herralle se saattaa edustaa ihan tyydyttävää tasoa. Yksilölliset erot ja mittausajankohta (aamu vs. ilta) on aina syytä huomioida arvioitaessa, onko testosteronitaso “normaali” vai ei.

Ikä ja testosteronitasot

Kuten mainittu, ikääntyessä testosteronin tuotanto vähitellen vähenee. Nuorella miehellä viitearvojen alaraja on noin 10 nmol/l, mutta ikää karttuessa monet terveetkin miehet voivat pudota tämän alle. Lääketieteessä ei katsota tarkoituksenmukaiseksi määritellä tarkkaa “normaalia” arvoa esimerkiksi 75-vuotiaalle miehelle samalla tavalla kuin 25-vuotiaalle. Oleellisempaa on arvioida, aiheuttaako matalampi taso oireita ja onko se poikkeuksellisen alhainen suhteessa henkilön ikätovereihin. Yli 60-vuotiaiden miesten testosteroni viitearvot ovat siis käytännössä matalampia kuin nuorilla aikuisilla – erään nyrkkisäännön mukaan keskimäärin noin puolet nuoremman miehen arvoista. Toisaalta on iäkkäitä miehiä, joilla testosteronipitoisuus pysyy lähellä nuorten tasoja, ja vastaavasti nuoria miehiä, joilla arvot voivat olla luonnostaan alempia. Ikä on vain yksi muuttuja muiden joukossa.

Alhainen testosteroni (testosteronin puutos)

Alhainen testosteroni tarkoittaa tilannetta, jossa miehen elimistö ei tuota riittävästi testosteronia kehon tarpeisiin. Tätä tilaa kutsutaan myös hypogonadismiksi tai testosteronipuutokseksi. Miehillä testosteronin puutos voi aiheuttaa monenlaisia oireita, jotka heikentävät elämänlaatua. Tyypillisiä alhaisen testosteronin oireita ovat mm.:

• Väsymys ja uupumus: Energian puute, jatkuva voimattomuuden tunne ja lisääntynyt unentarve.
• Mielialan lasku: Masentuneisuus, ärtyisyys, alakulon tai motivaation puute.
• Seksuaalinen haluttomuus ja toimintahäiriöt: Libidon heikkeneminen eli kiinnostus seksiin vähenee, sekä erektio-ongelmat (vaikeus saavuttaa tai ylläpitää erektiota, erityisesti aamuiset erektiot voivat jäädä pois).
• Fyysiset muutokset: Lihasmassan menetys ja lihasvoiman heikkeneminen, rasvakudoksen lisääntyminen (erityisesti vyötärölle kertyvä rasva), sekä mahdollisesti luiden haurauden lisääntyminen pitkällä aikavälillä.
• Muut oireet: Keskittymiskyvyn heikkeneminen, muistin ja kognitiivisen terävyyden ongelmat, unihäiriöt, sekä joillain miehillä jopa eturauhasen suurentuminen tai rintojen lievä kasvu (gynekomastia) hormonaalisen tasapainon muutoksesta johtuen.

On tärkeää huomata, että monet yllä luetelluista oireista voivat johtua muistakin syistä kuin testosteronin puutteesta. Siksi pelkkien oireiden perusteella ei voida varmuudella sanoa, onko kyse testosteronivajeesta – tarvitaan verikoe tason mittaamiseksi. Jos mittauksissa todetaan toistuvasti matala testosteronipitoisuus (esim. aamuarvo alle viitearvon yhdistettynä tyypillisiin oireisiin), voidaan hypogonadismi diagnosoida.

Syitä alhaiseen testosteroniin on monia. Yleisin syy on yksinkertaisesti ikääntyminen: iän myötä tuotanto hiipuu ja tietyllä osalla miehistä se laskee oireita aiheuttavalle tasolle. Tätä kutsutaan joskus kansanomaisesti “miesten vaihdevuodiksi” (andropaussi), vaikkakaan ilmiö ei ole yhtä jyrkkä ja väistämätön kuin naisten estrogeenin lasku vaihdevuosissa. Muita syitä ovat esimerkiksi:

• Kiveksen primaarit toimintahäiriöt: Mikä tahansa kivesten sairaus tai vaurio, joka heikentää Leydigin solujen toimintaa, voi johtaa testosteronin puutteeseen. Tällaisia ovat mm. Klinefelterin oireyhtymä (synnynnäinen kromosomipoikkeavuus, jossa kivekset eivät toimi normaalisti), lapsuuden piilokiveksisyys (kives ei laskeudu oikein), kivesten vammat tai tulehdukset (esim. sikotautiin liittyvä kivestulehdus), sekä kivessyöpä ja sen hoidot. Myös kiveksen poistoleikkaukset (esim. syövän vuoksi) tai sädehoito voivat alentaa hormonituotantoa.
• Aivolisäkkeen tai hypotalamuksen häiriöt: Jos LH:ta ei erity tarpeeksi, kivekset eivät saa käskyä tuottaa testosteronia. Aivolisäkkeen kasvaimet, vammat tai muut hormonihäiriöt voivat aiheuttaa toissijaisen hypogonadismin. Myös synnynnäiset tilat kuten Kallmannin oireyhtymä (jossa GnRH-hormonin eritys hypotalamuksesta puuttuu) johtavat hyvin alhaiseen testosteroniin.
• Elämäntapa- ja yleisterveydelliset syyt: Kuten aiemmin mainittu, liikalihavuus on merkittävä altistava tekijä testosteronivajeelle. Myös runsas alkoholin käyttö, pitkäaikainen kova stressi ja huono unenlaatu voivat myötävaikuttaa laskeneisiin tasoihin. Krooniset sairaudet kuten maksasairaudet, munuaisten vajaatoiminta tai vaikea diabetes saattavat myös alentaa testosteronitasoja. Kehon yleistila vaikuttaa hormonitoimintaan: esimerkiksi aliravitsemus tai hyvin rankka kestävyysurheilu ilman riittävää palautumista voivat molemmat laskea testosteronia.
• Lääkkeet ja kemialliset aineet: Jotkin lääkkeet, kuten vahvat opioidikipulääkkeet, pitkäaikainen kortikosteroidihoito tai tiettyjen syöpien hoidossa käytettävät lääkkeet, voivat vaimentaa elimistön testosteronituotantoa. Lisäksi anabolisten steroidien käyttö (keinotekoisen testosteronin tai sen johdannaisten pistäminen/nauttiminen doping-tarkoituksessa) johtaa elimistön omaan testosteronierityksen tukahduttamiseen negatiivisen palautteen takia – näin ollen steroidien käyttäjällä voi “kuurin” jälkeen ilmetä voimakas testosteronivaje, kun kehon luontainen tuotanto on sammunut.

Miehillä selvästi alentunut testosteroni voidaan usein hoitaa tehokkaasti testosteronihoidolla, mikäli lääkärin arvio potilaasta puoltaaa sitä. Hoitomuotoja ovat esimerkiksi iholle annosteltavat geelit, lihakseen pistettävät injektiot tai ihon alle asetettavat kapselit, jotka sisältävät testosteronia. Hoidon tavoitteena on palauttaa veren testosteronipitoisuus normaalille fysiologiselle tasolle ja näin lievittää oireita (kuten parantaa energiatasoa, libidoa, lihasvoimaa ja mielialaa). Hoitoon ryhdytään yleensä silloin, kun potilaalla on sekä merkittäviä oireita että laboratoriotutkimuksissa toistuvasti selvästi matalat arvot. Ennen hoitoa varmistetaan myös, ettei ole vasta-aiheita – esimerkiksi eturauhassyöpä on poissuljettava, koska ulkoinen testosteroni voisi kiihdyttää sellaisen kasvua.

Naisilla testosteronin puutetta ei ole samalla tavoin määritelty eikä kovin usein diagnosoitu, sillä naisen elimistö tulee toimeen hyvin vähäiselläkin määrällä testosteronia. Joissakin harvoissa tilanteissa (esim. jos molemmat munasarjat on poistettu nuorella iällä tai lisämunuaiset eivät tuota lainkaan androgeeneja) nainen voi kokea väsymystä, lihasmassan hupenemista ja seksuaalisen halun puutetta, johon mahdollisesti pieni annos testosteronia voisi auttaa. Kuitenkin naisten kohdalla hormoneihin liittyvät vaihdevuosioireet johtuvat pääasiassa estrogeenin puutteesta, ei testosteronin. Siksi testosteronikorvaushoitoja käytetään naisilla vain erikoistapauksissa lääkärin valvonnassa.

Korkea testosteronitaso miehillä – oireet ja syyt

Kun puhutaan korkeasta testosteronista miehillä, on hyvä erottaa toisistaan viitearvojen puitteissa oleva luonnollisesti korkea taso ja poikkeuksellisen korkea, viiteyln menevä taso. Jos miehellä on luonnostaan viitearvojen ylärajalla oleva testosteronipitoisuus, hän on yleensä hyvässä lihaskunnossa, energiataso on korkea ja sukupuolivietti voimakas. Tämä ei sinänsä ole sairaus eikä yleensä aiheuta haittaa – terve nuori mies voi luontaisesti olla “hyvätestosteroninen” ilman mitään ongelmaa. Viitearvon ylittävä, selvästi koholla oleva testosteronitaso sen sijaan on harvoin täysin luonnollinen ilmiö; taustalla on usein joko lääkkeellinen/ulkoinen testosteronilähde tai harvinaisissa tapauksissa jokin sairaus.

Korkean testosteronin oireet miehillä voivat näkyä käyttäytymisessä ja kehossa. Moni liittää korkeaan testosteroniin piirteitä kuten aggressiivisuus, ärtyneisyys tai tavallista impulsiivisempi käytös. Joidenkin tutkimusten mukaan perinnöllisesti normaalia korkeampi testosteronitaso saattaa lisätä miesten riskinottohalukkuutta ja on yhdistetty myös joihinkin sydän- ja verisuoniterveyden haittoihin (esim. hieman suurempi riski kohonneeseen verenpaineeseen tai veren hyytymistaipumukseen). On kuitenkin vaikea erottaa, mikä johtuu suoraan hormonista ja mikä yksilön luonteesta tai muista tekijöistä.

Fyysisellä tasolla erittäin korkea testosteroni voi aiheuttaa fysiologisia muutoksia: ihon rasvoittumisen lisääntymistä ja vaikeaa aknea, päänahan hiustenlähdön kiihtymistä (androgenisten alopecian voimistumista) sekä poikkeuksellisen suurta lihasmassan ja voiman kehitystä lyhyessä ajassa. Myös suvunjatkamiskyky saattaa paradoksaalisesti kärsiä hyvin korkeasta testosteronista – erityisesti jos se johtuu ulkoisesta testosteronilisästä. Kun elimistö saa testosteronia liikaa, kivekset voivat “laiskistua” ja jopa surkastua, mikä johtaa siittiötuotannon heikkenemiseen ja hedelmättömyyteen. Dopingaineita käyttävillä bodaajilla nähdään joskus tätä ilmiötä: ulkoinen anabolinen steroidikuuri nostaa hormonit pilviin, mutta oma tuotanto sammuu, ja seurauksena on pienentynyt kivestenkoko ja heikko siemennesteen laatu.

Syitä korkeaan testosteronitasoon miehillä ovat useimmiten keinotekoiset. Yleisin syy on testosteronilisän tai anabolisten steroidien käyttö lihasmassan kasvattamiseksi. Tällöin veriarvot voivat nousta moninkertaisiksi normaaliin nähden. Myös eräät ravintolisät tai lääkeaineet, jotka stimuloivat kehon omaa testosteronintuotantoa (kuten hCG-hormonia sisältävät valmisteet), voivat nostaa arvoja. Harvinaisempia lääketieteellisiä syitä ovat esimerkiksi hormonia tuottavat kasvaimet: joissain tapauksissa kiveksessä tai lisämunuaisessa oleva kasvain voi erittää liikaa androgeeneja (kuten testosteronia tai samankaltaisia hormoneja), nostaen pitoisuudet epänormaalin korkealle. Myös vaikea kilpirauhasen liikatoiminta voi välillisesti kohottaa testosteronitasoja hieman, sillä se vähentää SHBG-proteiinia hajottavia tekijöitä ja saattaa nostaa kokonaistason viitevälin yli. Tällaiset tapaukset ovat kuitenkin melko harvinaisia.

On syytä todeta, että jos miehen testosteroni on hieman yli viitearvon ilman mitään dopingaineita, mittaustulos kannattaa varmistaa uudelleen. Luonnollisissa olosuhteissa on harvinaista, että perusterveellä miehellä arvot nousevat merkittävästi yli normaalialueen ylärajan. Viitearvotkin kattavat jo ~95% terveistä miehistä. Jos nousua on paljon, taustasyy tulee tutkia. Toisaalta korkea testosteroni sinänsä ei useinkaan aiheuta yhtä selkeitä oireita kuin matala testosteroni – monet korkeasta tasosta viestivät “oireet” (kuten aggressiivisuus) voivat olla hyvin subjektiivisia tai ilmeneä vain äärimmäisissä tapauksissa. Miehillä korkealla vapaan testosteronin arvolla ei yleensä katsota olevan kliinistä haittamerkitystä, ellei se liity johonkin sairauteen tai väärinkäyttöön. Tässäkin kokonaisuus ratkaisee: mikäli miehellä on todettu erittäin korkea arvo, lääkäri arvioi, onko syynä jokin hoidettava tekijä.

Korkea testosteroni naisilla – oireet ja syyt

Naisilla kohonnut testosteronitaso on selkeästi määritellympi ilmiö, koska jo lievästi normaalia korkeampi määrä saattaa aiheuttaa näkyviä oireita. Kuten aiemmin todettiin, korkea testosteroni naisella johtaa usein androgeenisten vaikutusten korostumiseen:

• Ihon ja karvoituksen muutokset: Yleisin oire on liikakarvoitus (hirsutismi), jossa naiselle kehittyy tummaa, karkea karvaa esimerkiksi leukaan, ylähuuleen, rintaan tai vatsan alalle – alueille, joilla naisella on tavallisesti vain hentoa haituvaa. Lisäksi iho voi rasvoittua ja akne puhjeta, koska talirauhaset reagoivat androgeeneihin vilkastumalla.
• Menstruaatiohäiriöt: Korkea testosteroni häiritsee naisen normaalia hormonikiertoa. Seurauksena voi olla epäsäännölliset kuukautiset tai jopa kuukautisten poisjääminen (amenorrea). Usein naisen estrogeenin ja keltarauhashormonin tuotanto jää epätasapainoon, mikä vaikeuttaa munasolun irtoamista (ovulaatiota) ja näin heikentää hedelmällisyyttä.
• Muut virilisaation merkit: Jos testosteronitaso on hyvin korkea, naiselle voi kehittyä harvinaisempia miehisiä piirteitä kuten äänen madaltuminen, klitoriksen lievä suurentuminen (klitoromegalia) tai lihasmassan kasvu ja voimistuminen tavallista helpommin. Nämä ilmenevät yleensä vain vakavammissa häiriöissä tai pitkäaikaisessa altistuksessa suurille testosteronimäärille (esimerkiksi jos nainen käyttäisi anabolisia steroideja dopingina).

Syyt naisen kohonneeseen testosteroniin vaihtelevat lievistä vakaviin, mutta yleisin selitys nuorehkoilla naisilla on PCOS (polykystisten munasarjojen oireyhtymä). PCOS on hormonaalinen häiriö, jossa munasarjat tuottavat liikaa androgeeneja (kuten testosteronia) ja samalla munarakkuloiden kehitys ja ovulaatio häiriintyvät. PCOS:ää sairastavilla naisilla on usein yllä kuvattuja oireita: kuukautishäiriöt, lisääntynyt karvoitus ja iho-ongelmat. Se on myös yleisin naisten hedelmättömyyden syy. PCOS:n aiheuttamat testosteronitasot ovat harvoin hyvin korkeita absoluuttisesti, mutta ne ylittävät naiselle normaalin tason ja aiheuttavat näin oireita.

Toinen mahdollinen syy on lisämunuaisen liikatoiminta. Lisämunuaiskuori tuottaa heikkoja androgeeneja (kuten DHEA:ta), jotka voivat perifeerisessä kudoksessa muuttua testosteroniksi. Esimerkiksi synnynnäinen lisämunuaisen hyperplasia (CAH) tai harvinainen androgeeniä tuottava lisämunuaiskasvain voivat johtaa tilanteeseen, jossa naisen androgeenitasot kohoavat. Samoin munasarjassa oleva kasvain (kuten androgeeneja erittävä granuloosasolukasvain tai teka-solukasvain) saattaa nostaa testosteronia. Nämä ovat kuitenkin harvinaisia ja yleensä niihin liittyy voimakkaampi oirekuva.

Myös jotkut lääkkeet tai hormonivalmisteet voivat nostaa naisen testosteronitasoa. Esimerkiksi danatsoli (lääke endometrioosin hoitoon) on androgeenijohdannainen ja voi aiheuttaa virilisaatiota. Anabolisten steroidien väärinkäyttö on mahdollinen syy myös naisilla – naisurheilijoilla, jotka käyttävät dopingaineita, nähdään vastaavia oireita kuin edellä mainittu (karvoitus, ääni, jne.). Tällöin testosteronitasot veressä ovat usein moninkertaiset normaaliin nähden.

Kohonneen testosteronin hoito naisilla riippuu syystä. PCOS:ssä hoitona käytetään usein ehkäisypillereitä tai muita hormonaalisia lääkkeitä, jotka tasapainottavat hormonitoimintaa ja hillitsevät androgeenien vaikutuksia (esim. anti-androgeeniset pillerit, jotka sisältävät syproteroniasetaattia). Jos taustalta löytyy kasvain, sen hoito (leikkaus, lääkitys) on ensisijaista. Tärkeää on myös elämäntapahoito: painonhallinta voi PCOS:ssä laskea androgeenitasoja, sillä ylipaino pahentaa hormonihäiriötä. Jokaisessa tapauksessa naisen tilanne arvioidaan yksilöllisesti gynekologin tai endokrinologin toimesta.

Yhteenveto

Testosteroni on elintärkeä hormoni, joka määrittelee pitkälti miehen fyysiset piirteet ja vaikuttaa myös moneen terveyden osa-alueeseen. Miehillä normaali testosteronitaso ylläpitää lihasmassaa, lujuutta, seksuaalista hyvinvointia ja mielialaa. Naisilla pieni määrä testosteronia on osa hormonitasapainoa, mutta liika johtaa häiriöihin. Testosteroniarvotveressä voi selvittää laboratoriokokeella; miesten osalta viitearvot ovat noin 10–38 nmol/l (kokonais) ja 155–800 pmol/l (vapaa laskettu), naisten vastaavasti paljon matalammat. On luonnollista, että tasot vaihtelevat iän, vuorokaudenajan ja terveydentilan mukaan. Sekä liian matala että liian korkea testosteroni voivat aiheuttaa ongelmia: puutos ilmenee usein väsymyksenä, heikentyneenä suorituskykynä ja libidon laskuna, kun taas ylimäärä hormonia – vaikkakin miehillä harvinaista ilman ulkoista käyttöä – voi tuoda mukanaan aggressiivisuutta, aknea ja pitkässä juoksussa terveysriskejäkin. Tärkeintä on tunnistaa mahdolliset oireet ja tarvittaessa tutkituttaa arvot. Hormoneihin liittyvissä kysymyksissä on aina suositeltavaa kääntyä lääkärin puoleen, jotta tilannetta voidaan arvioida kokonaisvaltaisesti.

Huom: Tämän artikkelin sisältö on tarkoitettu yleiseksi informaatioksi eikä se korvaa terveydenhuollon ammattilaisen antamaa hoitoa tai neuvontaa. Hormonitasoihin liittyvissä huolissa tai oireissa käänny lääkärin puoleen oikean diagnoosin ja hoidon saamiseksi.